Tunne kuin olisi veden alla. Ääni sumenee ja aika tuntuu pysähtyvän. Aistit lamautuvat, keuhkoissa polttaa eikä vaihdetta voi enää pienentää. Olen pannut kaiken peliin tähän nousuun. Nyt olen lähes huipulla ja on aika avata hanat...
Ticinon kantonissa Sveitsissä sijaitseva St. Gotthardin sola yhdistää Etelä- ja Pohjois-Sveitsin, ja sitä käytettiin jo 1200-luvulla. Silloin hevosilla, vaunuilla ja epätasaisilla kärrypoluilla. Nykyinen tie päällystettiin vuonna 1830. Päällyste on kiltisti sanottu, koska viimeiset 5 km on mukulakiveä, joka vetää vertoja Pariisi–Roubaix-reitille.
Tiedot:
- 11,8 m
- Keskikaltevuus 7,6 %
- Nousu 895 m
Aiemmissa Shimano Lisää tehoa -artikkeleissa käsittelin toiminnallisen rajatehon tärkeyttä viimeisenkin watin pusertamisessa jaloista. Siten selvitetään peruslinja tunnin suoritukselle, jotta voimia ei käytä liikaa eikä liian vähän. Entäpä alle tunnin mittainen nousu? Miten rajatehotiedot sovitetaan siihen? Vaihtoehtoja on kaksi. Voit ottaa realistisen tavoitteen ja pyrkiä kestävään tehonkäyttöön tehomittarin avulla tai painaa täysillä rajatehosi yläpuolella ja yrittää jaksaa loppuun asti.
Käytin tässä yrityksessä seuraavanlaista pyörää: siinä on hydraulinen Dura-Ace R9170 Di2 -osasarja, 52/36T-eturatas ja 11-30T-rataspakka. Pidän tästä yhdistelmästä: se on erittäin monipuolinen tasamaalla ja rinteissä.
Vietettyäni alueella muutaman päivän olen ajanut Nufenenin solaa ylös-alas pieneen Airolon taajamaan, ja päätin tehdä asian käänteisesti. Tutustun nousuun ajamalla, sitten ajan rinteen alas ja ajan sen uudelleen ylös. Vaikka ajankin etupäässä alamäkeen, se antaa tilaisuuden verrytellä jalkoja ja tarkistaa rengaspaineen mukulakiviosuutta varten. Käytän 28 mm:n tubeless-renkaita, joten paine on luonnollisesti matalampi kuin sisäkumeja käytettäessä. Sää on märkä, joten voin parantaa pitoa alentamalla painetta entisestään. Käytän yleensä 70 psin painetta kuivalla säällä, joten aloitin 65 psillä valmiina alentamaan painetta kesken matkan.
Mukulakivitien ajaminen alamäkeen on kiinnostava kokemus. En ole tehnyt sitä ennen, ja se muuttaa näkemystä omista rajoista. Se tuntuu turvattomalta, koska kosketus pintaan on enimmän aikaa tosi vähäinen. Yli pitää mennä mahdollisimman pienellä rengaspaineella, jotta pito on mahdollisimman hyvä.
Rinteen pohjalla on aika valmistautua henkisesti ja ruumiillisesti. Kova ponnistus on helppo aloittaa ajatuksella, että lämmittelyn aikana ei kannata kuluttaa voimia. Se on tavallaan totta, mutta sopiva rasitus herättää jalat ja valmistaa ne lähestyvään raatamiseen.
Lämmittelyni (yhteensä 30 minuuttia) – 10 minuuttia 50 % rajatehosta – 2 minuutin intervalleja 2 minuutin tauoilla kasvattaen rajatehoa aina 110 prosenttiin asti
Täysillä. Mitä täysillä ajaminen oikein on? Jos alan painaa maksimitehollani, en jaksaisi lähellekään huippua. Niinpä aloitan ajon rajateholla + 10 %. Nousumatka on 11,8 km, ja ensimmäiset 7 km ovat asfalttia. Lämmittelinpä jalkoja miten hyvin tahansa, ensimmäiset 10 minuuttia on aina sokki elimistölle. Kun tiedän, mitä tuleman pitää, on mukava tuntea tasainen asfaltti, jonka avulla saan mielen ja kehon rytmiin. Pääsen haluamaani tehontuottoon ja yritän pitää polkunopeuden suurena. Miksi suuri polkunopeus? Kun liikutan jalkoja nopeasti, käytän aerobista järjestelmää (keuhkoja) anaerobisen järjestelmän (lihasten) sijaan. Siten vältyn maitohapon kertymiseltä jalkoihin mahdollisimman pitkään.
Alussa parin kilometrin matkalla on pari jyrkkää hiusneulamutkaa, joiden kaltevuus lähentelee 10 prosenttia. Se rasittaa jalkoja ennen valtaisaa nousujaksoa. Mutta ajo menee hyvin; polkunopeuteni pysyy enimmän aikaa siinä missä pitääkin. Mukulakiviosuus alkaa ja näen Airolon kylän kaukana alapuolellani. Nyt on aika kestää mukulakivien energiaa vievää luonnetta. Tehontuotantoni laskee enkä enää pysty tuottamaan samaa nopeutta. Eturengas heittelee edestakaisin ja joudun pitämään ohjaustangosta kevyellä otteella. Kevennän eturengasta ja pidän vartalon vakaana keskikehon lihasten avulla. Kun pääsen takaisin rytmiin satulassa, tehontuotantoni palautuu. Nousukulma pienenee ja pystyn hetken ajan keräämään vauhtia.
Tosi edessä! Osuus on tunnettu Tour de Suissesta ja pyöräilijöistä, jotka tulevat ajamaan tämän ikonisen nousun. Neljä kilometriä mitä kauneimpia serpentiinejä. Jos tämä nousu olisi Ranskassa, se olisi taatusti usein mukana Le Tourissa. Valitettavasti jalkani kiljuvat kivusta enkä kykene ihastelemaan näkymää. Mukulakivet imevät sielun ja voimat. Poljen nyt välillä satulassa ja välillä seisten, minkä tähden teholukemani heittelehtii miten sattuu.
Laakson vastapuolella oleva kuuluisa maantietunneli on näkyvissä. Tuijotan renkaitani ja lasken. Yksi… kaksi… kolme... neljä ja alusta.
Tiedän, että tehokkain asentoni on satulassa istuminen. Satulasta nouseminen tuhlaa aikaa, heikentää aerodynamiikkaa ja etukiekolle tuleva paino tuhlaa vielä lisää energiaa. Mutta minkäs sille voi? Eipä juuri mitään.
Näen 2 kilometrin kyltin ja tiedusteluni ansiosta tiedän, että kärsimys ei ole vielä ohi, mutta jäljellä on enää kaksi kaarretta. Sen jälkeen rinne loivenee hieman ja huipulle on suora tie.
Pienen sillan jälkeen näen rakennukset. Tuntuu ihan cross-fit-kuntoilulta. En kiipeä tyylikkäästi, kun yritän pitää tehomittarin 350 watin yläpuolella pyörän rymistellessä mukulakivillä. Hyvä puoli? Myötätuuli työntää minut viimeisen nousun yli ja se loppuu.
Menikö ajo suunnitelmien mukaan? Kyllä ja ei. Minusta tuntuu, että nousun lähestyminen hieman rajatehon yläpuolella tuntui järkevältä, mutta ehkä olisi ollut järkevämpää aloittaa sen alapuolelta ja kasvattaa tehoa sitten. Kaikki meni ”hyvin”, kunnes mukulakivetys alkoi ja pinta muutti tilanteen kokonaan. Pienet mukulat imivät säälimättömästi tehoa, vauhtia ja tahdonvoimaa. Keskiteho: 366 W, Aika: 39:12
Tehoyhteenveto: Viimeisimmissä kolmessa artikkelissani olen selittänyt, miten tehomittarin avulla voi ottaa eniten irti omista voimista ja saavuttaa parhaan mahdollisen lähtötehon. Jos tehomittaus on sinulle uutta, suosittelen seuraavaa: - Selvitä toiminnallisella rajatehotestauksella hallitussa sisäympäristössä, miten paljon pystyt tuottamaan tehoa 1 tunnin ajan. - Toista testi ulkona, jotta saat selville, paljonko voit tuottaa tehoa tunnin ajan tosielämässä, koska rajatehotulosten soveltaminen tositilanteeseen voi olla yliampuvaa. - Jos sinulla on tietty tavoite/nousu, yritä jäljentää kyseinen ponnistus ennen sen yrittämistä. - Lämmittele riittävästi ennen yritystä. - Mieti ponnistuksen kestoa ja omia tuntemuksiasi. Haluat ehkä pysytellä rajatehossasi tai aloittaa sen alapuolelta ja nostaa sitten ponnistelujasi, ennen kuin lyöt kaiken peliin. - Muista nauttia ajosta! Teholuvuilla treenaaminen on tehokasta, mutta treenin ja itse ajon välillä voi olla merkittävä ero.
