Takaisin Lue lisää Shimanosta

Vinkkejä mukavuuden ja hallinnan lisäämiseen ohjaustangon asennuksella

Ohjaustankoon suhtaudutaan usein itsestään selvyytenä, mutta se on yksi maantiepyörän tärkeimmistä osista. Poljinten ja satulan ohella se on yksi kolmesta kosketuspisteestä, jotka määrittävät vuorovaikutuksesi pyörän ja edessä olevan tien kanssa. Lisäksi sillä ohjataan pyörää, hallitaan sen käsittelyä ja sillä on myös kriittinen tehtävä istuvuudessa ja aerodynaamisuudessa.

Ohjaustangossa tulee olla vähintään kolme mukavaa asentoa käsille: päällä, lepuuttajillla ja sarvissa. Jos näin ei ole, on aika säätää (tai vaihtaa) jotakin tai pyytää opastusta ammattimaiselta pyörän sovittajalta.

”Kymmenen vuotta sitten ohjaustangon asennusta pidettiin yksinkertaisena toimenpiteenä”, selittää PRO Bike Gear inja bikefitting.com'inTuotelinjapäällikkö Chris Jacobson. ”Jarruvivun pää kohdistettiin viivoittimen avulla ohjaustangon sarvien pohjan tasalle. Ohjaustankojen muotoja on kuitenkin kehitetty ja nykyisin tavoitteena on sujuva, tasainen siirtymä ohjaustangosta lepuuttajien päälle. Idea on siinä, että lepuuttaja on samassa tasossa ohjaustangon kanssa, jolloin käsi saa mukavan alustan tuekseen. Tavoite on löytää neutraali ranteen kulma.” 

 

Ohjaustanko ja vaihtajan lepuuttajan paikka 

 

Neutraalin asennon löytäminen saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta lepuuttajia on suhteellisen helppo siirrellä, kunnes haluttu ranteen kulma saadaan. Etsi lepuuttajan sisällä oleva pidike, löysää kiinnityspulttia ja kierrä tai tee muita säätöjä tarpeen mukaan.

”Tässä voidaan kiertää lepuuttajia sisäänpäin pyörän keskilinjaa kohden tai muuttaa sen korkeutta tangossa tankoa kiertämättä”, selittää Jacobson. ”Löydettyäsi hyvältä tuntuvan asennon lähde ajelulle ja pidä silmällä kämmenissä tuntuvia kuumia kohtia. Siten hahmotat painepisteiden sijainnin. Sitten voit pyrkiä minimoimaan tämän paineen korjaamalla lepuuttajien asentoa. Ratkaisu löytyy vain kokeilemalla ja siihen voi kulua aikaa, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista.

 

” Muista myös, että pyrit löytämään asetukset, jotka tarjoavat mukavan käytön kaikkien kolmen käden asennon kanssa. Jos esimerkiksi käytät alaotetta harvoin, se saattaa hyvinkin olla viitata siihen, että jokin ei ole kunnossa. Tanko saattaa olla kierrettynä liian korkealle, koska lepuuttajat on asennettu liian matalalle tankoon. Tällöin monet ajajat kiertävät tankoa ylöspäin, jotta lepuuttajat nousevat lähemmäksi, mutta silloin sarvet siirtyvät kauemmaksi mahdollisesti käyttökelvottomaan asentoon. Tällöin kannattaa pikemminkin siirtää lepuuttajia tangossa, vaikka tankoteipin joutuisikin irrottamaan ja kiinnittämään uudelleen.

”Ohjaustangon kulma kannattaa asentaa ensin”, neuvoo Jacobson. ”Sen jälkeen voi säätää vipuja. Sitä ei kannata tehdä, että yrittää ratkaista ongelman yhdessä säätämällä toista, koska tällöin onnistuu vain luomaan uuden ongelman.” 

 

Ohjaustangon muoto ja koko 

 

Ohjaustangon muoto on myös tärkeä ottaa huomioon. Aiemmin maantiepyörään sai vain yhdenlaisia ohjaustankoja, joiden leveys vaihteli, mutta nykyajajat voivat valita eri ulottumista ja pudotuksesta. Nämä mitat kertovat, miten kauas ohjaustanko ulottuu eteenpäin ennen kaareutumista alaspäin ja miten kaukana ohjaustangon alaosa on suhteessa sen kiinnityspisteeseen keskellä.

”Oikea ulottuma ja pudotus ovat usein makuasioita”, toteaa Jacobson. ”Maantiepyörään kannattaa valita ohjaustanko, jossa on runsas ulottuma ja pudotus, koska sillä saavutetaan mahdollisimman suuri aerodynaaminen etu. Muista vain, että notkeuden on oltava riittävä aggressiiviseen etukenoon. Viimeisen vuosikymmenen aikana suuntaus on ollut ohjaustankoihin, joiden pudotus on matalampi, kuten 140 millimetristä 120 millimetriin tai jopa 110 millimetriin, jolloin useammat ajajat pystyvät ajamaan mukavasti kädet sarvissa eli aerodynaamisessa asennossa." 

 

Klassinen ohjaustangon muoto, jossa ulottuma ja pudotus ovat molemmat pitkiä, onkin järkevä lähinnä ammattilaisille tai eliittitason amatöörikilpa-ajajille. "Parantaahan se aerodynaamisuutta", sanoo Jacobson. "Mutta useimmat ajajat eivät kykene pysymään mukavasti niin etukenossa ja matalalla.”

Ohjaustangon oikea mitoitus on sekin tärkeää ottaa huomioon asennuksessa. Yleissääntö on, että ohjaustangon tulee olla hartioiden levyinen, vaikka siitä voi kaventaa tai leventää käyttökohteen mukaan.

 

 ”Hieman kapeampi voi toimia hyvin maantiellä ja leveämpi pehmeällä alustalla, koska se parantaa vakautta ja hallintaa”, selittää Jacobson. ”Muista vain, että olkapäissä riittää voimaa vain tietyllä liikealueella, joten erityisen leveä ohjaustanko saattaa heikentää hallintaa.” 

 

Jarruvivun ulottuma 

 

Kun tangon leveys on valittu ja lepuuttajien paikat valittu, jarruvivun ulottuma kannattaa säätää kohdalleen. Se määrää, miten kauas sormet pitää kurottaa, jotta ne yltävät jarruvivun ympäri, kun on aika hidastaa.

”Useimmissa Shimanon jarruvivuissa ulottumaa voi säätää”, paljastaa Jacobson. ”Aluksi vivut kannattaa säätää niin, että niihin yltää etusormen ensimmäisellä nivelellä. Siten jarruvivuista saa varman otteen ja niitä on helppo käyttää. Se auttaa myös vähentämään väsymystä, koska suljettu nyrkki on helpompi pitää jännityksessä kuin avoin käsi.” 

 

Ohjaustangon materiaalit 

 

Valmistusmateriaalit ovat viimeinen huomioon otettava asia. Hiilikuitutangot ovat kevyitä ja hyviä vaimentamaan maantietärinää, mutta ne maksavat enemmän. Alumiinitangot ovat hitusen painavampia, mutta edullisempia ja antavat paremman kosketuksen tiehen, mitä jotkin ajajat arvostavat.

Olitpa aloitteleva pyöräilijä tai halusitpa hienosäätää ajoasentoasi, aloita ohjaustangon valinnasta ja asennuksesta. Säädä asentoa, kunnes löydät itsellesi sopivan ratkaisun, niin se parantaa ajokokemustasi rajusti.

Share this article

Related Stories