Mikä on niin salaperäistä korkeimmissa vuorissa? Miksi kärsimme niin jääräpäisesti yksinäisissä nousuissamme, jotta pääsemme pilviä syleileville huipuille? Seuraamme Sophie Moseria ajomatkalla Juliersolassa, jotta saamme lisätietoa siitä, mikä vuoristopyöräilyssä niin kiehtoo – ja miksi sinne palataan aina vain uudelleen.
Juliersola on yksi Sophie Moserin lempinousuista hänen uudessa asuinmaassaan Sveitsissä. Pään päällä kulkee pieniä punaisia junia, kun luminen tie mutkittelee vanhanaikaisten kylien läpi. Nämä vuoret pysäyttävät niille sijoilleen. Ne kiehtovat ja innostavat valloittamaan ne hinnalla millä hyvänsä. Mutta maailmanluokan maisematkaan eivät auta, kun jalat on käytetty loppuun. Toisinaan ponnistelu on todellista: vastassa on rinteen lisäksi oma mieli.
Viime vuoden kesämatkalla Sophiella ei mennyt lujaa. "Se oli niin kivuliasta. Odotin, että se alkaisi tuntua hyvältä. Sinä päivänä kyselin, miksi ryhdyin tähän", hän kertoo.
Kaipuu vuorille
Ylämäkeen ajaminen on Sophien intohimo. Hän on vaeltanut Himalajalla ja nyt hän pyöräilee ylös-alas Espanjan, Ranskan, Italian ja uuden kotinsa Sveitsin hirviövuoria.
"Vuoret ovat vaikuttaneet minuun aina tietyllä tavalla. Ne rauhoittavat ja antavat myös energiaa", Sophie sanoo. "Itsensä tuntee niin pieneksi vuorten keskellä, mutta huipulle pääsystä saa mahtavan tunteen, koska on onnistunut."
Ylämäkeen ajaminen on Sophielle meditatiivinen mikroseikkailu. "Pidän nousuissa siitä – eikä minulla ole kokemusta ajosta tasamaalla – että polkeminen saa minut keskittymään äärimmilleen. Ajatukseni ovat hyvin kirkkaat. Kun töissä on ollut kiireistä tai hullu projekti on päällä, hyppään pyörän selkään, poljen ja selvitän pääni."
Siitä on apua, kun Juliersolan tapaisilla alppinousuilla ajaa neljän vuodenajan läpi saman nousun aikana. "Matka alkaa laaksosta, jossa kaikki kasvaa, luonto räjähtää kasvuun ja jokaisen noustun metrin myötä maisema muuttuu ja yllättäen sitä on taas talvipakkasissa. Ja kun lumi sulaa, kuulee linnunlaulua ja veden solinaa."
Sophie kiinnostui pyöräilystä kaksikymppisenä sen nopeuden ja mutkattomuuden takia. Pienet lenkit kotikaupungissa Münchenissa muuttuivat, kun hän muutti Sveitsiin. Hän tajusi, että jos hän haluaa päästä jännittäviin paikkoihin, hänen on noustava ylemmäs ja pidemmälle.
Uuden pyöräilijän oppimiskäyrä voi olla yhtä jyrkkä ja lannistava kuin Pyreneiden vuohipolku. Kun Sophie aloitti, hän joutui pitämään useita hengähdystaukoja pitkien nousujen varrella. Hän ei lannistunut tästä, vaan ilmoittautui Itävallan Highlander Radmarathon -kisaan: 160 kilometriä ja 2 400 metriä nousua. Ensimmäisessä maantiepyörässä, vanhassa De Rosassa, oli kuitenkin vakio-osasarja, joten hän ei voinut polkea nopeasti nousuissa.
Hän puhkesi kyyneliin taistellessaan polkimien kanssa ja vastustaessaan hinkua kääntyä takaisinpäin. Huonot päivät satulassa eivät ole hauskoja, mutta niitä sattuu pyöräilymatkamme varrella. Niistä oppii, että voimat riittävät myös mahdottomilta vaikuttavien tilanteiden voittamiseen.
Räätälöity Koba Pro
Täydellinen järjestelmä auttaa välttämään pettymyksiä. Sophien räätälöidyssä Koba Pro -pyörässä DURA-ACE-osasarjalla ja Di2-vaihteistolla on nyt 11-34T-rataspakka, joten hän pystyy ajamaan nousuosuuksia päivätolkulla. "Kun jalat ovat kipeytyneet, haluan välityssuhteen, jolla voin polkea kevyesti. Jossakin kohtaa tajusin, että pystyn polkemaan tietyllä kadenssilla loputtomiin."
Sophien Shimano C50 -kiekot puolestaan antavat ajovarmuutta vuoren kummallakin rinteellä. "Sieltä on tultava myös alas. Rakastan pyöräni ajotuntumaa ja toimintatarkkuutta. Tiedän täsmälleen, mitä koko järjestelmä tekee: kun jarrutan, se jarruttaa. Kun vaihdan, se vaihtaa. Se tekee juuri sen mitä pitääkin. Käteni ovat normaalikokoiset naiselle, joten lepuuttajien ja vipujen ergonomia on myös hyvä."
Ajan mittaan Sophie on oppinut tankkaamaan oikein ajoilla ja kerrospukeutumaan Sveitsin purevia talvia varten. Hän nousi suurempia haasteita, myös uusia vuoria, ja lähti pidemmille ajomatkoille. "Jossakin vaiheessa tajuaa, että mitä enemmän ajaa, sitä helpompaa siitä tulee. Sitten aloin nauttia nousuista."
"Jyrkissä nousuissa mieluista on se, kun polkeminen yhdistyy hengitykseeni ja löydän rytmini. Ja kun rinne jyrkkenee, en ajattele enää mitään. Tilanteessa olen vain minä, pyöräily, pyörä ja sitten se nousu."
DURA-ACE-järjestelmän tehomittari antaa jatkuvasti palautetta edistyksestä. Kylmän, kovan datan avulla hän tietää ajavansa nopeammin, vaikka tuska on sama.
Parannusten myötä viisi vuotta Highlander Radmarathon -debyyttinsä jälkeen Sophie palasi ja nousi toiseksi ikäryhmässään ja oli 2,5 tuntia nopeampi. Sillä kertaa silmissä ei ollut kyyneliä.
Myös seura voi muuttaa kokemusta verrattuna sooloiluun. "Pidän kummastakin. Mutta yksin ajaminen on rajumpaa. Toisinaan sitä kamppailee eikä juttuseuraa ole", hän sanoo.
"Siinä on kyse itsesäätelystä, itsekseen puhumisesta ja itsensä motivoinnista. Toisinaan ajan aika hitaasti. Mutta kun päivä on hyvä, panen kaiken peliin ja pusken tosi kovaa. Olen oppinut pyöräilystä myös, että joskus mikään ei toimi ja homma oli sitten siinä. Mutta jokaisen aallonpohjan jälkeen tulee uusi nousu."
Juliersolan kehnon päivän jälkeen Sophie ajoi Route des Grandes Alpesin, jossa on 17 vuoristosolaa ja yli 7 000 metriä nousuja Genevejärveltä Nizzaan. Hän päätti ajaa unelmansa päivä kerrallaan. "Se oli parasta ikinä. Tiedän, että minulla oli vain huono päivä ja että hyviäkin tulee."
Nousut klassikkosolissa: Galibier, Madeleine, Izoard
Jokaisella pyöräilijällä on lapsuuden tavoitteita ja pitkäaikaisia unelmia, jotka liittyvät nousemiseen jollekin majesteetilliselle vuorelle. Vuonna 2019 Sophie seurasi unelmaansa ja lähti ajamaan ensimmäistä kertaa Ranskan Alpeille. Col du Galibier, Col de la Madeleine, Col de la Croix de Fer. Kullakin on oma persoonallisuutensa, värinsä ja omanlaisensa maisemat, ja niihin liittyy runsaasti Tour de Francen historiaa.
Jokaisessa nousussa tulee se häkellyttävä hetki huipulla, kun maapallon mahtavuus saa hiljenemään. Luonnon valtavuus, Ranskan Alppien karu kauneus, nämä syvän kunnioituksen hetket muistuttavat meitä, että juuri näitä teitä pitkin kannattaa ajaa. Sophie seisoi Col d’Izoardin huipulla sydän sykkien, hengitys rohisten ja tyytyväisenä.
"Sitä tajuaa, että rajansa pystyy ylittämään, kuten nousemaan Mont Ventoux'lle kolme kertaa päivässä", hän sanoo. "Totta puhuen ajan mieluummin ylämäkeen kuin tasamaalla, koska se on vain niin paljon hauskempaa."
Katso, kun Sophie Moser kertoo intohimostaan pyöräilyyn noustessaan Albula- ja Juliersolaa Sveitsissä.
Bio
Sophie Moser on innostunut pyöräilystä ja nousuista korkeille vuorille. Hän on kierrellyt Eurooppaa, mukaan lukien Dolomiitit, Vogeesit, Mallorcan sekä Ranskan ja Sveitsin Alpit. Hän on noussut Ventouxvuorelle kolme kertaa saman päivän aikana. Sophie on ollut mukana #fastandfemaleSUI-ohjelmassa vuodesta 2020 lähtien järjestämässä matkoja naispyöräilijöille ja näiden seurassa. Sophieta voi seurata Instagramissa: @sophiemoser.
Jaa tämä juttu
