Les Lacets de Montvernier (Montvernierin kengännauhat) sijaitsee Mauriennelaakson ytimessä. Se on eittämättä yksi maailman kuuluisimmista pyöräilyalueista. Tour de Francen legendat, kuten Col du Madeleine, Galibier, Glandon ja Croix de Fer ovat kaikki lähistöllä. Tämä helmi on yhtä kuuluisa, mutta silti piilossa. Ujo helmi, joka odottaa vain pääsyä ajoreitillesi ja löytämistään.
Nousu rakennettiin vuonna 1934 Mallorcan Sa Calobran tapaan, mutta siitä tuli osa Tour de Francen historiaa vasta vuonna 2015. Nousu on osana tämän vuoden Tour de Francen 11. etappia, jossa ajajat kiipeävät 3 tarunhohtoista nousua: Col du Telegraphen, Col du Galibierin ja sitten Col du Granon Serre Chevalierin.
Kun ajat laaksossa La Chambresta (Col du Glandonin alku… ja Madeleinen!), tämä nousu jää helposti huomaamatta. Nousu on piilotettu kallioon ilman suuria kylttejä ja fanfaareja, joten se toimii palkkiona asiasta tietäville, ja se kannattaa lisätä alueen matkaohjelmaan.
Nousu alkaa La Tour-en-Mauriennen pikkukylästä, jossa ohitetaan Tour-de-Francen keltapaidan värinen pyörä ja kyltti, jossa lukee Col du Chaussy par Les Lacets ("kengännauhojen kautta"). Siinä ei kuitenkaan ole merkkiäkään, että edessä on aivan erityinen ajokokemus.
Kylässä pitää katsoa ylös kallioseinämälle, jotta nousun näkee, ja muutaman sadan metrin päässä kylästä nousu on käynnissä. Nousu ei ole erityisen pitkä tai raskas, vain 3,4 km 7,9 prosentin keskikaltevuudella, mutta näköalat alla olevaan laaksoon ovat huikeita alusta pitäen.
Puiden reunustaman osuuden jälkeen tie (joka on jo erittäin kapea) alkaa kiemurrella kivien lomassa: siinä on tiukkoja kaarteita ja kavennuksia. Etappi 11 on pitkä päivä (152 km) ja tämä on vasta alkua, mutta jos tämä nousu olisi vaiheen lopussa, tämä olisi hyvä osuus hyökätä. Mikään ei murra ajajan taistelutahtoa niin kuin näkymättömiin kadonnut ajaja edellä.
Montako serpentiiniä? – Pääset nauttimaan peräti 17 serpentiinistä, ja kun lähdön ja maalin välimatka jaetaan serpentiinien välillä, pääset kiitämään serpentiinistä 150 metrin välein. Hurjaa!
Vasen, oikea, vasen, oikea niin tiheässä, että on vaikeaa olla innostumatta ajosta. Jokaisen kaarteen takana odottaa uusi näköala, ja haluat nähdä seuraavan kaarteen takana odottavan maiseman, mutta harmi kyllä nousu loppuu (kaarteita ei ole numeroitu toisin kuin monissa muissa nousuissa) suoraan osuuteen, jolla on tien reunassa nököttävä lippu. En tiedä, kuka aloitti perinnön, jossa pyörä asetetaan nousun huippumerkin viereen, mutta se kannattaa ehdottomasti lisätä kokoelmaan.
Pyörä ja varusteet? Minulla on onnekseni uusi Shimano Dura-Ace R9200 -sarjan osasarja Wilier Filante SLR -pyörässäni. Suosin ehdottomasti 52-36-eturatasta (mainio yleisratas suurta huippunopeutta varten, mutta välityssuhteita löytyy jyrkkiin nousuihin) ja olen ihastunut uuteen 11-34-rataspakkaan. Saan sillä lähes 1:1-välityssuhteen, joka sopii minulle hienosti: poljen mielelläni korkealla kadenssilla, jotta maitohappo ei pääse yllättämään.
Pyöräkuva on otettu ja nyt pääset valitsemaan. Voit joko ajaa huipun yli ja laskeutua uutta reittiä tai nauttia maailman parhaisiin kuuluvasta pyöräilyvuoristoradasta. Valinta lienee selvä. Nauti matkasta!
