Paris-Roubaix on aivan omanlaisensa kilpailu. Se on todellinen uuvutustaistelu sekä ajajille että pyörille. Katso, mistä mukulakiviajossa on kyse ja minkälaista kokoonpanoa sinun pitäisi mukulakiviaficionadojen mukaan harkita.
Compiègnestä Roubaix’hin. Sileältä asfaltilta vuosisatoja vanhoille graniittimukulakiville. Pyörä allasi muuttuu katuporaksi. Pyrit pitämään kiinni elämänsyrjästä, etkä kuule ajatuksiasi korviahuumaavalta melulta. Keuhkosi tuntuvat räjähtävän ja jalkasi huutavat hoosiannaa.
Kuinka kukaan voisi koskaan rakastaa tätä tai haaveilla tästä? Miljoonat ihmiset – näköjään. Pyöräilijät ovat luovaa porukkaa: he kykenevät löytämään taianomaisuutta niin mutaisista mukulakivipätkistä kuin hiusneulakaarteiden täyttämistä vuoristoteistä.
Nol van Loon ja hänen ystävänsä ovat jo kauan olleet Paris-Roubaix'n lumoissa. He ovat kahdentoista vuoden ajan matkustaneet Pohjois-Ranskaan kannustamaan ajajia uuvuttavassa 257 km:n Monument-kilpailussa. Jos sää sallii, he laittavat jopa tulen grilliin. Joskus he ovat hoitaneet urheilulliset osiot etukäteen. Toisilla kerroilla taas ajot on suoritettu kilpailun jälkeisenä maanantaina.
”Pidän todella mukulakivistä. Mukulakiviteillä ajamisesta. Maisemista niiden varrella. Legendaarisista mukulakivikilpailuista”, Nol sanoo. ”Missä muussa lajissa pääset vain 10 metrin etäisyydelle tapahtumien keskipisteestä? Siinä on jotain aivan erityistä.”
Nol, joka tunnetaan myös nimellä Fatpigeon (@fatpigeon.cc), on yksi maastopyöräilyorientoituneen tarinankerrontakollektiivin perustajista. Vuosien mittaan Nolin viehtymys mukulakiviin on tuonut hänet takaisin kerta toisensa jälkeen. Hän on kokenut, mitä on olla mukana itse kilpailussa ja nähnyt kilpakumppaneiden kaatuilevan ympärillään. Hänellä on kokemusta yöaikaan ajettavasta ultrapyöräilytapahtumasta. Paris-Roubaix’ia yöllä? Tässä on idea, joka on jopa itseään kilpailukonseptia hurjempi. Pikkuhiljaa Nol on kehittynyt vahvemmaksi ja nopeammaksi. Ja nopeudella on väliä: pystyt ikään kuin surffaamaan karkeiden mukulakivien päällä sen sijaan, että osut niihin.
Nol kykenee ajamaan mukulakivialustoilla olosuhteista riippumatta ja hän on kehittänyt sitä varten täydellisen kokoonpanon. Tähän haasteeseen voi tietysti valmistautua viimeisen päälle mutta entäpä se erityissuhde mukulakivien kanssa? Se on synnynnäistä.
Pelon metsä
Arenbergin metsä saattaa nimenä kuulostaa kuin satukirjan paikalta, mutta oikeasti se on todellinen pyöräilijän painajainen. Se on kylmänkostean, tumman metsän läpi kulkeva nuolisuora tie, jonka mukulakivipäällyste on niin epätasainen, että tie on suljettu yleiseltä liikenteeltä ympäri vuoden.
Nol hyödyntää kilpailun pahimpia 30:tä mukulakiviosiota talvitreenauksessaan. Hän on selvästi jonkin sortin masokisti. Ei auttanut, että aamusumun noustessa loppua ajamiselle ei ollut näkyvissä.
Nol suosittelee koko Roubaix-kokoonpanon kalibroimista Arenbergiä varten: jos pyörä kestää tämän pirullisen pätkän tarjoaman röykytyksen, se kestää kaiken muunkin.
Rengaspaineilla on näillä teillä niin suuri merkitys, että lajin mestarit pitävät omat paineasetuksensa salaisina. Nol, jonka elopaino on hieman yli 80 kiloa, käyttää 30 mm:n tubeless-renkaissaan 2,5 baarin (36 psi) paineita. ”Sillä voi saada aikaan valtavan eron. Paineet kannattaa pitää mahdollisimman alhaisina, jotta pito olisi parempi ja puhkeamisriski pienempi”, hän sanoo.
Vaihdetta pykälään
Nolin kiekkosarjavalinta oli Shimano ULTEGRA C50, joka selvisi haasteesta kiitettävästi. Ne ovat vaativan harrastajan valinta. Huippuluokan designia ja suorituskykyä kilpailukykyiseen hintaan. ”Niiden keveys ja aerodynaamisuus toimii maantiellä, ja niissä voi käyttää riittävän leveitä renkaita. Niiden tuntuma on oikeanlainen myös alhaisilla paineilla ajettaessa”, hän sanoo. ”Ne saivat tosi pahaa röykytystä täydellä vauhdilla vaikeissa osioissa. Niiden kestävyydessä ei ilmennyt ongelmia, joten en lakkaa ylistämästä ULTEGRA-kiekkoja!"
Myöskään 12-vaihteinen ULTEGRA R8100 -osasarja ja ketju eivät olleet töyssyisestä kyydistä moksiskaan. Muita ominaisuuksia ovat mm. mullistava HYPERGLIDE+ -hammastus ja uusi, ergonominen langaton ohjaamo. Di2-sähkövaihteet ja lepuuttajien päällä olevat lisäpainikkeet nopeuttavat ja helpottavat vaihteenvaihtoa, jos kädet ovat kipeytyneet tai puutuneet tärinästä. Ainoaksi huolenaiheeksi jää rosoisista mukulakiviosioista selviäminen.
”Roubaix'n mukulakivitiet ovat kauheita, mutta se metsä on aivan hullu kokemus”, Nol sanoo. Eräällä reissulla Nolilta puhkesivat molemmat renkaat pian sen jälkeen, kun hän oli tullut Arenbergin osuudelle 60 km/h nopeudella, ilman pitoa. ”Nyt tiedän kuinka kauheaa se on, pelkään aina metsässä ajamista”, hän sanoo. ”Aina, kun olen siellä, mietin, että mitäköhän tällä kertaa tapahtuu? Koskaan ei tiedä kuinka liukas tai huonokuntoinen ajoalusta on. Se on kuin hyppy tuntemattomaan. Ja pääset heti ottamaan tuntumaa mukulakiviin, jotka ravistelevat sinut hereille.”
Kaikkea tätä säestää pyörästä lähtevien vierasäänien orkesteri: ketju hakkaa runkoa vasten, renkaat hankaavat vasten epätasaista ajoalustaa. Pyörä muuttuu vikuriksi villihevoseksi.
Arenbergin osuudella, joka sijaitsee itse kilpailussa 95 km:n päässä maalista, käynnistyy yleensä musertava viimeinen rasituskamppailu kilpailijoiden välillä. Ensin tulee alamäki, jossa ajonopeus kohoaa korkeaksi. Sitten loppumatkan tie nousee jatkuvasti yhden tai kahden prosentin ylämäkeen. ”Se on aina ihan liian pitkä”, Nol sanoo. ”Se imee ajajasta kaiken energian.”
Mukulakivillä ajaminen on oma taiteenlajinsa. Siinä täytyy pystyä istumaan pystyasennossa pitäen käsiä löysästi ohjaustangon päällä. Nol ajaa paremman pidon ja hallinnan ylläpitämiseksi mieluummin suuremmalla vaihteella ja pienemmällä poljinnopeudella. 75-85 r/min on hänen suosikkikadenssinsa.
Ainakin tiet olivat sillä kertaa kuivia, vaikka siellä täällä tuli vastaan ikäviä lantapaakkuja. Entä jos mukulakivialusta on mutainen ja pyörät luistavat ja liukuvat? ”Rukoile!” Nol sanoo. ”Ei vaiskaan, kaiken A ja O on oikean ajolinjan löytäminen. Tien keskiosa on turvallisin vaihtoehto, mutta jos se on kapea, se voi olla vaarallinen märkänä. Parempi paikka voi siinä tapauksessa olla reunaura.”
Useimmilla mukulakiviteillä ajaminen sujuu parhaiten keskellä. Arenbergin osuudella tämä ei päde, koska mukulakivet ovat hajallaan siellä täällä ja järjestys ja logiikka ovat ihan mitä sattuu.
Siinä pärjääminen vaatii huolellisuutta, taitoa – ja vähän onneakin. ”Ajan usein ex-ammattilaisen Lars Boomin kanssa. Hän voitti Tour de Francen märän Roubaix-osion [vuonna 2014]. Hän neuvoo minua aina antamaan pyörän tehdä oman osuutensa. Jos pidät yllä reipasta vauhtia, mahdollisuutesi pysyä pystyssä ovat suuremmat", Nol sanoo.
Mitä pidemmälle etenet tässä Pohjoisen helvetissä, sitä maaseutumaisemmiksi ja ajattomammiksi maisemat muuttuvat. Nol ajaa täällä mieluiten yksin. ”Minusta Roubaix'n kauneus on tyhjyydessä. Aavekaupungeissa ja loputtomissa tyhjissä pelloissa”, hän sanoo.
Kun mukulakiviosuus alkaa, luonnonrauha muuttuu välittömästi hektiseksi sekamelskaksi. ”Pidän todella siitä, että maailma supistuu todella pieneksi. Adrenaliiniryöppy ja mahdollisimman nopean etenemisen tavoittelu yhdistyvät pyrkimykseen pysyä pystyssä ja löytää oikea ajolinja. Kaikki ympärilläsi oleva tyhjyys tiivistyy tähän pieneen fokuspisteeseen.”
Kilpailun aikana kilpailijoiden välisessä taistelussa vallitsee oma mielenkiintoinen dynamiikkaansa. Jo mukulakivialustalla nopeasti ajaminen on koettelevaa, mutta lisäksi on hallittava hermonsa ja painettava 60 km/h vauhtia kyynärpääetäisyydellä. Pro-ajajat ovat oma laijinsa.
Mestareiden pyöränjäljissä
Nolin suosikkiosio on myös yksi Pariisi-Roubaix'n ratkaisevimmista – Carrefour de l’Arbre. Vuoden 2022 voittaja Dylan van Baarle onnistui sillä repäisemään eron muihin. Tämän 2100 metrin pätkän tekee erityisen haastavaksi sen sijainti 15 km kilpailun maalista. Siinä pitkät suorat muodostavat mielenkiintoisia kontrasteja useiden vaativien kaarteiden kanssa. Nopea kaartaminen liukkailla mukulakivillä ei ole helppoa. Monet kilpailijat ovat joutuneet jättämään pelin kesken juuri tässä.
"Kun ajoin sitä ensimmäistä kertaa, ajattelin, että mitä hemmettiä tämä oikein on? Ihan hullua! Nyttemmin minusta tuntuu, että olen alkanut hahmottaa sen erityispiirteitä. Tiedän tarkasti, mitkä mukulakivet minun on valittava ajoalustaksi”, Nol sanoo.
”Se oli minusta tosi vaikeaa. Mutta jos osaat ottaa mutkat oikealla tavalla, voit ajaa täydellä nopeudella ja kaikki on helpompaa. Pitoa voi varmistaa myös kaltevuuksia hyödyntämällä. Oikeiden ajolinjojen tunteminen ja se, että et pidä pyörääsi liian tiukassa otteessa, auttaa säästämään paljon energiaa.”
Aina, kun Nol saapuu maaliin André-Pétrieux'n velodromille tai näkee sen kuuluisat karut suihkut, hänen mielensä palaa historiallisiin kuviin. ”Se kaikki, minkä olet nähnyt televisiosta tuhat kertaa, tapahtuu juuri näillä teillä”, hän sanoo.
Hänen oma Paris-Roubaix -suosikkinsa on vuoden 2016 kilpailu, jonka voitti Mathew Hayman. Siinä on kyse ikonisesta altavastaajatarinasta, jossa australialainen veteraani loukkaantuu, treenaa kotikuntopyörällä ja ajaa voittoon.
Harvat muut kilpailut tarjoavat niin syviä värinöitä ja vahvasti mieleen jääviä muistoja kuin mutaisen pölyinen Paris-Roubaix. Ehkä sen tekee kilpailun ajaton olemus: pyörät ja materiaalit ovat kehittyneet, mutta ihmisen ja koneen on silti taisteltava luonnonvoimia ja muita haasteita vastaan. Mahtava urheilutapahtuma kaikki tai ei mitään -periaatteella sisältää joka kerta eeppisen elokuvan aineksia.
Nol heräsi seuraavana aamuna ranteet, kämmenet ja alaselkä kipeinä, mutta hänen intohimonsa ei ollut laantunut. "Se on jotenkin sellaista mukavaa kivistelyä. Tiedät, että se johtuu Roubaixista ja mukulakivistä, joten se on okei. Tunnet, että kaikki on vaivan arvoista, varsinkin kun katsot sieltä otettuja valokuvia ja Stravaasi.”
Enemmän kipeää tekisi, jos ei saisi ajaa näitä Pariisi-Roubaix’n syvintä olemusta määrittäviä erikoisosioita. ”Sinne vaan ajamaan”, Nol sanoo. ”Et tule katumaan sitä – paitsi ehkä sillä hetkellä, kun itse olet ajamassa niitä pyörälläsi. Kun ajo on päättynyt, tuosta kaikesta jäävät muistot ovat hyvin erityisiä.”
Paris-Roubaix – Naiset
Faktoja ja lukuja
Päivämäärä: 8.4.2023
Lähtö: Denain
Maali: Vélodrome André Pétrieux, Roubaix
Reitin pituus: 145,4 km
Mukulakiviosuuksien pituus: 30 km
Mukulakiviosuuksia: 17
Paris-Roubaix
Faktoja ja lukuja
Päivämäärä: 9.4.2023
Lähtö: Compiègne
Maali: Vélodrome André Pétrieux, Roubaix
Reitin pituus: 256,6 km
Mukulakiviosuuksien pituus: 54 km
Mukulakiviosuuksia: 29
Jaa tämä juttu
