Strade Bianchessa on ilmassa pölyn ohella taikuutta. Mikä tässä kilpailussa vetää puoleensa? Mikä on avain nopeaan etenemiseen sorateillä? Hollantilainen Douwe Doorduin, joka pyrkii huipputulokseen harrastajaluokan Gran Fondo -sarjassa, hakee vastauksia näihin kysymyksiin.
Kalkinvalkoisen pölypilven keskeltä lähestyy kilpapyöräilijä. Hän puristaa tiukasti ohjaustankoa pyrkiessään pitämään pyöränsä pystyssä pölyisellä tienpinnalla. Hän on lähes ajaa ulos tiukassa mutkassa. Hänellä on viikset kuin kuubalainen sikari ja pyörä on vaihteeton. Tämä myyttinen hahmo ei voi olla kukaan muu kuin Maurice Garin, ensimmäisen Tour de Francen voittaja vuodelta 1903, sorateiden valloittaja ajalta kauan kauan ennen kuin gravelista tuli iso trendi pyöräilymaailmassa.
Pidemmälle ja nopeammin
John McAdamin keksinnön levitessä 1900-luvun alkupuolelta lähtien halki Euroopan yhä useammat tieosuudet saivat kestopäällysteen. Tämän seurauksena tienpintojen kitkakerroin pieneni, minkä ansiosta polkupyörälläkin pystyi ajamaan entistä pidemmälle ja nopeammin. Kenties pyöräilystä tuli myös urheiluna mielenkiintoisempaa katsottavaa. Samalla katosi kuitenkin osa soratieajon romanttisesta viehätyksestä.
Yksi sorateiden kutsun kuulleista on reipas nuorimies Douwe Doorduin (@douwedoetdingen). Douwe, joka itsekin on kasvattanut viikset, on kotoisin Hollannista – maasta, jonka pinnanmuodot ovat tasaisenpuoleisia ja jossa on tuhansia kilometrejä hyväkuntoisia pyöräpolkuja ja -teitä. Douwe aikoo osallistua Gran Fondoon, joka seurailee samaa reittiä, jonka ammattilaiset ovat ajaneet edellisenä päivänä. Hänellä on siis paljon opittavaa, jos hän mielii valloittaa soratiekilpailujen pyhän maljan.
Romanttinen tanssi
Douwen tavoin useilla meistä on erityinen suhde strade bianche -tyyppisillä teillä ajamiseen. Soratie antaa suoraa palautetta, sen tuottama vibraatio muuttuu energiaksi, joka tuntuu koko kehossa ja sielussa. Taian tuntu on käsin kosketeltava. Osittain se on myös Toscanan jumalaisen kauniiden kumpuilevien kukkuloiden, sypressien ja maalaistalojen täplittämän maiseman ansiota. Douwe on vain yksi monista kaikkeen tähän ihastuneista pyöräilyaficionadoista. ”Minulle keskiössä on italialainen kulttuuri ja omien rajojen ylittäminen pyöräilemällä”, hän sanoo
Etupyörä tärisee kuin mielipuoli ja takapyörä hakee linjaa sieltä täältä kuin tangotanssija pitoa etsiessään. Soran kevyt rapina pyörän runkoa vasten ja kiihdytettäessä renkaiden ja tien pinnan kitkan aiheuttama miellyttävä, kevyt sutimisääni – niitä esiintyy vain tasamaalla. Kun kuvaan lisätään jyrkkiä nousuja ja nopeita alamäkikaarteita, asiat muuttuvat nopeasti todella mielenkiintoisiksi.
Entisenä harrastekilpatason maantiepyöräilijänä ja pyörälähettinä Douwe on päättänyt tutustua paremmin sisäiseen italialaiseensa ja osallistua ensimmäistä kertaa Strade Bianchen Gran Fondo -osioon. Kuten monet aktiiviharrastajat, Douwekin on sitä mieltä, että ammattilaiskilpailun pitäisi saada virallinen monumenttistatus, yhtäältä tarjolla olevan kisadraaman vuoksi ja toisaalta siksi, että se herättää muistumia kunnianarvoisan lajimme sankarillisista alkuajoista.
Douwen ensimmäinen kokemus päällystämättömillä teillä kilpailemisesta vuonna 2015 ei ollut varsinainen menestys. ”Ensimmäisen kokemukseni gravel-ajosta sain Drethen pohjoispuolella kisattavassa Wielerweekend Rodenissa”, sanoo Douwe. ”Alla oli hiilikuitupyörä, yli 7 baarin paineet 25 millin renkaissa, ja minulla oli täysi vauhti päällä, kun saavuin pääjoukon mukana soratieosiolle. Tein, mitä pystyin, mutta muiden mukana pysyminen tuotti vaikeuksia: tuntui kuin pyörä olisi alkanut hyytyä alleni. Ensimmäisen soraosion jälkeen olin joukon hännillä. Toisen soraosion jälkeen olin pudonnut kokonaan pääjoukosta enkä saanut sitä enää kiinni.”
Gravel – suuri tasoittaja
Tämän masentavan ensikokemuksen jälkeen Douwe päätti opetella gravel-ajon salat. Tämä tapahtui samoihin aikoihin, kun Fabian Cancellara näytti ammattilaispyöräilyssä kaikille, kuinka Strade Bianche valloitetaan kuin todellinen gladiaattori. Hän hallitsi kilpailua ja voitti sen kolme kertaa, vaikka hän painoi yli 80 kiloa. ”Pidän sora-alustalla ajamisesta siksi, että se antaa tasoitusta”, Douwe sanoo. ”Klassikkoajajat ja noususpesialistit olivat kumpikin etujoukossa ja lopullisen järjestyksen ennustaminen on vaikeampaa, minkä ansiosta kilpailua on kiinnostavampaa seurata vaikkapa paikallispubin telkkarista, kuten itse tein noihin aikoihin.”
”Kun katsotaan noiden vuosien podiumille sijoittujia, voidaan joukossa nähdä paljon erilaisia osa-aluespesialisteja. Fabian oli aito monumenttivoittaja, vuoden 2015 voittaja Zdenek Stybarilla on cyclocross-tausta ja Gianluca Brambilla on aito noususpesialisti. Heidän kaikkien vahvuutena oli nappisuoritus osuuksilla, joilla muut eivät siihen kyenneet. Katselemalla noita kisoja aloin vähitellen kiinnittää huomiota muutamaan juttuun, joita aion itse soveltaa omassa ajossani Italiassa.”
Harjoitteluympäristö ja tekniikka haussa
Mutta kuinka valmistautua Strade Biancheen Alankomaissa? Millainen on oltava pyörän kokoonpano, missä treenata ajotekniikoita ja millä asenteella on lähdettävä liikenteeseen Strade Bianchen valloittamiseksi?
Douwe etsi harjoittelua varten mahdollisimman paljon Toscanan kuuluisia sorateitä muistuttavia ajoympäristöjä. Niitä löytyi Belgiasta – maasta, jossa Italian tapaan on useita kilpapyöräilyn pyhiä paikkoja. Douwe valitsi Hagelandin alueen kukkulamaisemissa sijaitsevat pölyiset maaseututiet, joilla ajetaan vuosittain Strade Biancheen verrattavissa oleva Dwars door het Hageland -kilpailu. Tämä kilpailu järjestettiin ensi kerran vuonna 2001. Mathieu van der Poelin, Niki Terpstran ja Chantal Van den Broek-Blaakin kaltaisten nimikuskien voittojen myötä siitä on tullut merkittävä kilpailu huippuajajille.
Douwe ajeli intensiivisesti pitkin belgialaisia maaseututeitä saadakseen käsityksen siitä, mihin kaikkiin haasteisiin olisi oltava valmis vastaamaan. Katsotaanpa ensin kiekkojuttuja. Douwen pyörä on varustettu ULTEGRA C50 kiekkosarjalla. Tärkeämpi tekijä on kuitenkin vanteen 21 mm:n sisähalkaisija. Sen ansiosta renkaan profiili ulkonee enemmän, mikä laajentaa renkaan ja tien välistä kontaktipintaa ja parantaa pitoa. Strade Bianche Gran Fondossa käytettävissä ei ole Shimanon Neutral Serviceä tai huoltoautoja, joten rengasrikkojen varalta on mukana pidettävä omaa korjaussarjaa.
Leveämpi on nopeampi
Seuraavaksi hieman renkaista. Jotkut pro-kuskit suosivat kahta leveyttä, mutta Douwe on päätynyt sekä edessä että takana 30-millisiin tubeless-nakkeihin. Hän testasi Belgiassa 28-millisiä ja totesi, että leveämpi on parempi. Rengaspaineilla on vielä suurempi merkitys. Tutkittuaan asiaa perusteellisesti Douwe päätyi 4 baarin yleispaineisiin. Douwe päätti suosia suhteellisen korkeita paineita Strade Bianchen erityisluonteen vuoksi. Reitillä on päällystämättömien sivuteiden lisäksi myös useita asfaltoituja suora- ja nousuosuuksia. Tavoitteena on löytää tasapaino alhaisemman paineen mahdollistaman paremman sorapidon ja asfalttirullaavuuden välillä.
Osasarjojen osalta Douwe näki ainoana selkeänä vaihtoehtona luotettavan ja kevyen 12-vaihteisen ULTEGRA Di2:n. Langaton vaihdejärjestelmä tuo lisää mielenrauhaa tällaisissa haastavissa ajoyhteyksissä. ”Vaihteenvaihto tapahtuu aina supernopeasti ja täsmällisesti ja voit olla varma, että kaikki toimii moitteettomasti, koska vaijereita ei ole”, Douwe sanoo. ”Edessä minulla on kompakti 50/34-ratasyhdistelmä, joka mahdollistaa pidemmät välitykset tasamaaosuuksilla ja nopean kadenssin jyrkissä ylämäissä. Reitillä on 20 %:n nousuja ja ne ovat tosi hankalia koska toisin kuin asfalttiteillä, putkelta ajaminen ei niillä käytännössä tule kyseeseen.”
”Nousut ja laskut pehmeillä alustoilla ovat niin erilaisia kuin asfalttiosuuksilla”, Douwe lisää. ”On pidettävä katse kauempana edessäpäin, ajettava mahdollisimman joustavasti ja seurailtava tarkasti kaarteiden ja tien reuna-alueen profiilia. Niitä ei voi ajaa perinteisellä ulko-sisä-ulko-periaatteella vaan joka ikisen mutkan luonteeseen on perehdyttävä erikseen. Huomasin, että maastopyöräilykokemus auttoi kehittymään nopeammaksi myös sora-alustoilla, varsinkin alamäissä.”
”Toinen pro-vinkkini on: katso kuinka huippukuskit selvittävät vaativat kaarteet. Pyrin tarkkailemaan heidän ajolinjojaan ja oppimaan itsekin vetämään ne nopeammin, vähän kerrallaan. Ajoin paljon yhdessä ex-ammattilaisen Bram Tankinkin kanssa, joka näytti kuinka mutkiin pystytään ajamaan suurella nopeudella. Ylävartaloa pyritään pitämään pystyssä ja pyörää painetaan alta kaarteen suuntaan. Tämä vinkki auttoi tosi paljon. Nopeuden asteittainen lisääminen auttoi minua myös löytämään omat rajani. Pistetään kerrallaan 20–30 wattia lisää poljentatehoa ja toistetaan sama kaarre kerta toisena jälkeen.”
Vinkki 1: Opettele lukemaan kaarteita. Älä käytä samoja kaarreajon ”vakiotekniikoita” kuin päällysteteillä. Strade Bianchen erityisluonne huomioiden on lähdettävä siitä, että jokainen kaarre on omanlaisensa. Jatkuvasti muuttuvat pintatekstuuri ja kitkaolot merkitsevät, että menettely on aina sovitettava yksilöllisesti.
Myös ajoasennolla on merkitystä. Kotimaansa tasaisiin teihin verrattuna kovin erilaisista ajoalustoista huolimatta Douwe päätti olla muuttamatta melko aggressiivista ajoasentoaan, johon hän oli tottunut. Douwe huomasi, että useimmat pro-ajajat näyttivät myös Strade Bianchella suosivan tiukkoja aeroasentojaan. Kun ajatellaan että Gran Fondon 142,5 km:n kokonaismatkasta vain noin 55 km on sorateitä, asfalttiosuuksilla saatavaan hyötyyn kannattaa panostaa.
Sujuvuutta ja nopeutta
Tärkeä yksityiskohta: kasettipakka. Tulevaa haastetta varten Douwe on päättänyt käyttää 11-30-kokoonpanoa. ”Se ja kompakti eturatassetti yhdessä varmistavat, että löydän sopivan vaihteen myös niihin terävän jyrkkiin soratienousuihin. Joskus sääolot aiheuttavat sen, että ajolinjaa voi joutua vaihtamaan tien puolelta toiselle. Edessä voi olla kuoppia tai kohtia joista sade on huuhtonut pinta-aineksen mukanaan. Jos taas ajoalusta on kuiva ja pölyinen, nousuja ei voi vetää täydellä teholla vaan poljinvoima on annosteltava tasaisesti pyrkien varmistamaan ajonopeuden ylläpidon.”
”Minulla on edelleen paljon opittavaa. Hagelandin teillä harjoittelun myötä olen oppinut koko joukon uusia asioita. Optimaalisten kaarre- ja suoranopeuksien löytäminen voi sääolovaihtelujen takia olla välillä todella hankalaa. Tämä pätee erityisesti silloin, jos ajoalusta on samalla kertaa kuiva ja vetinen. Silloin joutuu todella ikään kuin tanssimaan pyörän kanssa. Miellyttävä yllätys oli havaita, kuinka hyvin Canyonini pärjää huonokuntoisilla pikkuteillä. Tämän päivän pyörät ovat tosi kestäviä eikä menoa tarvitse pahemmin himmailla, varsinkaan jos alla on supernopeat C50 ULTEGRA -kiekot!”
Vinkki 2: Pysy satulassa. Luistava ajoalusta estää putkelta ajamisen. Treenaa tätä ja varmista, että pyöräsi välityssuhteet ovat sopivat. Kadenssi on avain menestykseen. Tässä tapauksessa 34-30-yhdistelmä sopii erityisesti tiukkoihin osioihin.
Melkein perillä
”Välillä tuntui jo siltä kuin olisin oikeasti ollut tositoimissa Toscanan valkoisilla sorateillä. Flanderin kumpuilevat kukkulat ja maaseututiet lisäsivät entisestään innostustani tätä tapahtumaa kohtaan”, Douwe sanoo. ”Pitää vain vaihtaa renkaat 30-millisiin, laittaa alaputkeen hieman suojakalvoa (kiitos eräälle seuraajalleni tästä vinkistä) ja olen valmis matkaan. Douwen tavoitteena on sijoittua 50 ensimmäisen joukkoon. ”Se tulee olemaan vaikeaa, koska kisa houkuttelee lahjakkaita ajajia kaikkialta Euroopasta, eikä kyse ole vain leppoisasta liikuntatapahtumasta vaan vakavahenkisestä kilpailusta. Nyt odotan malttamattomana, että pääsen Sienaan, näen, kuinka ammattilaiset hoitavat homman ja pääsen itsekin kokemaan Strade Bianchen taikuuden.”
Vinkki 3: Valitse komponentit viisaasti. Muista, että reitillä on vähintään 85 kilometriä myös asfaltti- ja alamäkiosioita. Eli paras valinta ovat kevyet, ketterät ja nopeat hiilikuitukiekot.
STRADE BIANCHE GRAN FONDO
Faktoja ja lukuja
- Ajankohta: 5.3.2023
- Lähtö ja maali: Siena, Italia
- Reitin pituus: 142,5 km
- Soratieosuuksien pituus: 54,7 km
- Korkeusero: 2,250 m, joista sorateiden osuus 1,285 m.
Jaa tämä juttu
