Chris Hallille äärimmäiset haasteet eivät ole vieraita. Hän keksi 107-haasteen (ajetaan 107 kilometriä 107 päivää peräkkäin) ja ns. ”trenching”-haasteen Englannin Surreyssa sijaitsevan Box Hillin nousussa, jonka hän ajoi ylös 91 kertaa. Nämä haasteissa ei ole ollut kyse vain omien rajojen etsimisestä ja tutkimista vaan Chrisin päätavoitteena on miesten mielenterveystietouden lisääminen. 7 Everestin haaste ei ole mikään poikkeus. Chrisin tavoite saada Everest maaliin 7 päivässä on ollut hänen tähän mennessä vaikein haasteensa.
”Everestingin” konsepti on todella yksinkertainen: Valitse mikä tahansa kukkula mistä päin maailmaa tahansa ja aja sen huipulle yhdellä harjoituskerralla, kunnes kokonaisnousu vastaa 8848 metriä, joka on Mount Everestin korkeus merenpinnasta.
Luonnollista edistystä
7 Everests -projekti tuntui luonnolliselta jatkolta aiemmille haasteille. Halusin näyttää, että vaikeuksissa olevat ihmiset voivat kohdata kovia hetkiä viikon jokaisena päivänä milloin tahansa. Että tämä henkinen ylämäkikamppailu voi olla edessä joka päivä. Mielenterveys ei ole yksinkertainen juttu. Terveys on uskomattoman monimutkainen kokonaisuus, ja haavoittuvuuden ja heikkouden osoittamisessa on niin paljon voimaa. Rohkaistu avautumaan ja sano ”En voi hyvin”. Tai pyydä tukea ystäviltäsi ja perheeltäsi. Siitä tässä haasteessa on minulle kyse... valtavan nousumatkan lisäksi tietysti.
Valitsin Walesissa sijaitsevan Stwlanin padolle nousevan tien pääasiassa yhdestä syystä: se on suljettu yleiseltä liikenteeltä. Tie on melko jyrkkä, nousuprosentti on keskimäärin lähes 10, ja tiukoissa neulansilmäkaarteissa se on vielä jyrkempi. Walesin tuo osa on kuuluisa myös vaativista sääoloistaan. Jos kuviosta poistuu yksikin elementti, johon en voi vaikuttaa, tehtävä helpottuu.
Massiivinen saavutus
Tämä oli vaikein haaste, jonka olen koskaan ottanut vastaan. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Omistauduin haasteelle täysin ja tavoite pysyi selkeänä loppuun asti. Tunteet nousevat edelleen pintaan sitä ajatellessani, mikä kertoo, kuinka paljon se todella merkitsi myös minulle. Luulen, että yksi Everesting-suoritusten suurimmista ongelmista on siinä, että kun monet ovat ryhtyneet niihin pandemian aikana, niistä on oudosti tullut milteipä normijuttu. Minulle jo yksikin tällainen suoritus on valtava saavutus. Kenenkään tuollaisen uskomattoman kovan ja haastavan urakan tehneen ei pitäisi väheksyä suoritustaan. Siinä on jotain samaa kuin maratonin juoksemisessa. Ihmiset palaavat usein takaisin ja tekevät sen uudelleen.
Rehellisesti sanottuna tässä ei todellakaan ollut yhtään helppoa osaa. Me (minä ja korvaamaton tukitiimi) olimme todella kovilla alusta alkaen ja kamppailimme kauheita sääoloja vastaan: myrskyä, rakeita, sadetta. Ja paljolti jo heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Mieleeni on selkeästi jäänyt, kun ajoin ensimmäistä kertaa neulansilmämutkamäkeä alas sateessa. Nousun yläosassa on uusi päällyste, joten kuivana tuo osuus on uskomattoman nopea ja selkeä, mutta märkänä se on kuin luistinrata. Pyörä kirjaimellisesti liukuu mutkiin, jos jarruttaa liian kovaa. Pelästyin siinä totisesti.
Suunnitelman säätämistä
Sää muutti haasteen luonteen täysin. Kun tiesimme, että sää viikolla tulisi olemaan erittäin epävakaa ja vaihteleva, turvallisuudesta tuli paljon tärkeämpi tekijä. Jokaisesta päivästä tuli eräänlainen selviytymiskamppailu, jossa oli tehtävä parhaansa turvallisuuden maksimoimiseksi. Tein tarvittavat tunnit, mutta se tarkoitti välillä, että meidän piti muuttaa suunnitelmaa ja saada lisää korkeutta myös Alpe Du Zwiftiä turbolla ajettaessa.
DURA-ACE ja ULTEGRA
7 Everestiä varten valitsin upean Cervélo R5:n. Tässä pyörässä on monia mielenkiintoisia ominaisuuksia. Se painaa polkimien, pullotelineiden ja pyörätietokoneen kanssa vain 6,8 kiloa. Tekniikkapuoli perustuu 11-vaihteiseen DURA-ACE 9150 -sarjaan, mutta takavaihtajana on ULTEGRA Di2. Syynä tähän on se, että pitkähäkkisen ULTEGRA-takavaihtajan kanssa voi käyttää 34-hampaista rataspakkaa.
Kampisarjana oli 170 millinen DURA-ACE tehomittarilla ja 50/34-eturattailla. Rengasmalli oli Schwalbe Pro One: Edessä Transparent Sidewall- ja takana musta versio, leveys 28 mm. Syynä outoon rengaskombinaation oli se, että nousuissa varsinkin takarenkaaseen kohdistuu voimakasta vääntö- ja kulumisrasitusta ja ajattelin, että sinne oli paras vaihtaa uusi rengas muutaman päivän välein (Transparent-renkailla oli ajettu jo useampi tuhat kilometriä ennen haastetta. En pidä tuhlauksesta ja haluan käyttää renkaat loppuun ennen vaihtamista. Uuden asentaminen ei loppujen lopuksi ole iso vaiva. Minulla ei vain ollut toista Transparenttia.) Jarruina on erinomaiset DURA-ACE -levyjarrut, edessä 160 mm, takana 140 mm.
Ohjainkannattimen pituus on 130 mm, ohjaustangon 40 cm. Runkokoko on 54, mutta ohjainkannatin ja satulatolppa on pitkä, koska minulla on pitkät kädet ja jalat, mutta lyhyt keskivartalo. Oma pituuteni on 183 cm, jos joku kysyy. Satula on Pro Stealth. Ja sitten on se maalaus... kyseessä on kustomoitu Jumbo Visma -runkosetti, jossa raakahiilikuidun päälle on vedetty Gold Water Transfer -väriteema. Tätä väriteemaa käytettiin ihmisten kiusaksi uudessa R5:ssä viime vuonna.
Pidä itsestäsi huolta
Otin tämän haasteen vastaan lisätäkseni ensinnäkin tietoisuutta mielenterveysasioiden ja Movember-keräyksen tärkeydestä ja siitä uskomattomasta tuesta ja resursseista, joita tällä toiminnalla saadaan apua tarvitsevien ihmisten tavoittamiseksi. He ovat tehneet valtavasti hyväntekeväisyystyötä ja myös minua ja ystäviäni he ovat vuosien varrella auttaneet useasti, kun olemme olleet vaikeuksissa.
Soitto oikeaan paikkaan
Tukitiimini oli aivan uskomaton, mutta he eivät ole ainoita, joita minun on kiitettävä. Päätukijani oli Attacus Cyclingin Jimmi, joka on tukenut minua tosi monissa haasteissa vuosien varrella ja tuntee minut paremmin kuin minä itse. Hän on pomoni näissä haasteissa. Viime kädessä hän ajattelee aina etuani. Terveyteni ja turvallisuuteni on tärkeintä. Voin aina luottaa Jimmiin siinä, että hän soittaa oikeat puhelut, vaikka ne eivät olisikaan niitä, joita haluaisin kuulla. Seuraavaksi listalla ovat Jack ja Andy, jotka valokuvasivat ja kuvasivat haastesuoritukseni. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jack tuli mukaani suorittamaan haastetta. Hän on uskomattoman lahjakas valokuvaaja, ja hänestä tuli minulle viikon aikana myös eräänlainen ”äiskä", joka varmisti aina, että minulla on varmasti ruokaa ja vettä. Sinne haleja ja myös hänelle, joka piti airbnb-kämppämme aina siistinä. Lopuksi Andy, joka on ollut kanssani mukana useissa haasteissa viime vuosien aikana. Andy on tosi positiivinen ihminen, ja on mahtavaa, että sellainen on lähellä vaikeina aikoina. Hänellä on tarttuva nauru, joka saa minutkin hykertelemään. Hän on myös uskomattoman lahjakas videokuvaaja/elokuvamies. Haaste ei olisi toteutunut ilman näitä kolmea. Tunnen olevani heille valtavasti velkaa.
Kaikki kiinni tuesta
Siitä eteenpäin tapasimme Dionin, paikallisen miehen, jonka poika oli tehnyt itsemurhan. Hän on henkilö, jolle omistin tämän haasteen. Dion ja hänen perheensä ovat kokeneet suuren surun, mutta he ovat yrittäneet tehdä menetyksestään jotain positiivista perustamalla Joshin muistoksi hyväntekeväisyysjärjestön nimeltä Josh's Lighthouse Project. Jos suinkin voit, käy tutustumassa heidän toimintaansa. He tekevät uskomattomia asioita tukemalla ihmisiä ja tarjoamalla neuvoja niille, joiden ei välttämättä ole helppo saada niitä. Myös Emily Attacuksesta viestitteli aina ja kyseli kuulumisia. Aina järjen äänenä. Kaverini Francis ja Daisy tulivat muutamaksi päiväksi pitämään seuraa ja huolehtimaan minusta, minkä ansiosta myös tukiryhmäni saattoi pitää vähän taukoa. Francis teki uskomattomia videoita haasteesta ja Internationellesin Louise, joka oli vienyt lapsensa kouluun, sahasi kanssani mäkeä ylös alas iltaan asti, tuli seuraavana päivänä uudestaan, haki välillä lapsensa koulusta ja ajoi kotiin! Lopuksi haluan mainita kumppanini Feen ja koiramme Marshallin, jotka ovat aina tukeneet minua ja kaikkia tyhmiä ideoitani. Olen uskomattoman onnekas, että minulla on tämä tukitiimi, johon voin todella luottaa ja tietää, että he tukevat minua joka tilanteessa. Haasteen edetessä useat ihmiset tulivat mukaan kannustamaan minua eteenpäin. Kiitos kaikille läsnäolosta ja tuesta.
Jaa tämä juttu
