Muutama vuosi sitten ajoin ylös nousua nimeltä Vale Nevado, joka sijaitsee vain 50 km päässä Chilen pääkaupungin Santiagon keskustasta. Olin siellä huipulla ja ajattelin itsekseni, että joka ikisen pitäisi kokea tämä nousu. Se on kerrassaan majesteettinen! Tämä nousu aloitti ”Epic Cols” -tehtävän, jossa tavoitteenani on valloittaa suurelle pyöräilijäyhteisölle piilossa olevia ja tuntemattomia nousuja. Seison nyt tässä auringon laskiessa ja mietin itsekseni, kuinka paljon maailmassa mahtaa olla Vale Nevadon kaltaisia nousuja – piilossa olevia, pelkoa ja kunnioitusta herättäviä kaunottaria, joissa väkijoukot loistavat poissaolollaan. Juuri tuo ajatus innostaa minua ja saa väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä.
Sitten pikakelaus takaisin nykyhetkeen... Lentokone laskeutuu Etelä-Espanjan Malagaan. Kuumuus iskee vastaan melkein ahdistavana, kun astun ulos lentokoneesta. On heinäkuu ja Espanjassa on päällä helleaalto. Tämä on kolmas kertani Espanjassa. Edellisvuonna vietin maassa pitkään tutkimassa ja ikuistamassa maailmankuuluja nousuja, mutta La Pandera ei noussut esille. La Vueltan reitti sai minut kiinnittämään huomiota tähän nousuun, jolle ei – useista muista sikäläisistä nousuista poiketen – googlettamalla löydy omaa Wikipedia-sivua. Tiedot siitä ovat aika vähissä. Lisää tällaisia!
Alue, joka sijaitsee noin 100 km Granadasta pohjoiseen, on kauniin tasaista ja lähimpään tunnettuun nousuun (Pico Veleta) on matkaa yli 130 km. Mietin, vaikuttaako muiden nousujen läheisyys siihen, kuinka suosittu joku tietty nousu on? Viime vuonna bongasin Alto Velefiquen, joka niin ikään oli erillään muista, minkä takia sitä oli vaikea yhdistää muihin nousuihin reittikokonaisuuden rakentamiseksi.
La Panderaa ylöspäin
Valdepeñas de Jaénin läpi ajaessani hurautin ensimmäisellä kerralla suoraan lähtöpaikan ohi. Ajoin takaisin ja minulta meni noin 15 minuuttia selvittäessäni lähtöpaikan tarkkaa sijaintia. Kyltit viittasivat suljettun tiehen/yksityistiehen, mutta etsinnän aikana vastaan tuli tuon tuostakin pieni kyltti (noin 10 cm:n kokoinen neliö), jossa on pyörän kuva. Siitä päättelin, että tämä olisi itselleni sopiva nousu.
Vain muutaman sadan metrin kuluttua nousuprosentti pomppaa viiteentoista, mutta kuten koko muun nousun ajan, kaltevuus vaihtelee jatkuvasti. Suuren louhoksen kohdalla nousua on vain 5 %. Maisemat alkavat muutaman kilometrin mutkaosion jälkeen muuttua. Vihreät pensaat ja espanjalaiselle ympäristölle tyypilliset puut alkavat kadota ja maisema muuttuu kivikkoisemmaksi. Siellä, korkealla yläpuolellani, näin ensi vilauksen radiotornista, ja kyltin, jossa lukee ”15 % seuraavat 1,8 km”. Mieleen tuli muistumia Altu l’Anglirusta ja sen pitkistä, ankarista nousuista.
Kun nousu jyrkkeni, kadenssini hidastui, mutta ei kovin merkittävästi. Kiitos tästä kuuluu SHIMANOn uudelle 12-vaihteiselle DURA-ACE 9200 -osasarjalle ja sen 52/36 eturattaille ja 11-32 rataspakalle. Tämä on täydellinen yhdistelmä Wilier Filante SLR:lleni. Laaja välityssuhdealue tarkoittaa, että ajon luonteesta riippumatta en tunne olevani pakotettu kompromisseihin. Pakkaan vain pyöräni ja lähden. Loistavaa.
Nousua edetessäni maisemat paranivat jatkuvasti. Jokaisen kaarteen myötä ne muuttuivat yhä dramaattisemmiksi ja satumaisemmiksi. Vuoren rinteeseen kaiverrettu tie ujuttautuu S-kirjaimen muotoista kuviota tehden ylöspäin kunnes näkymä edessä hämärtyy. Sitten nousu hellittää, etenemisnopeus kasvaa ja into hyökätä seuraavaan mutkaan vahvistuu. Enää pari kilometriä jäljellä. Tämä on älyttömän hauskaa, mutta ei mitenkään helppoa!
Tässä kohtaa homma menee vähän hämmentäväksi. Ensimmäisen radiomastoryhmän vieressä on valehuippu. Onko tämä Vuelta a Españan 14. etapin korkein kohta tänä vuonna? Tuntuisi järkevältä päättää kilpailu tähän, mutta niin ei tapahdu, ja toivon, että se jatkuu kuten minä tein.
Todellinen huippu
Ennen huipulle ja hylättyyn sotilastukikohtaan saapumista edessä on 15 % alamäki ennen viimeistä loppurykäisyä. Vauhtia koneeseen ja kaikki peliin! (Toivon, että etapin loppusuoralla nähdään joukko tällä osuudella kaikkensa antaneita ajajia.) Jos jaloissa riittää potkua, ajoa voi jopa jatkaa sotilastukikohdan ympäri ja suoraan teletornin juurelle. Ensin nautitaan tämän upean nousun viimeisistä metreistä ja sitten lähes 360 asteen näkymistä.
Onko tämä etelän Altu de l'Angliru? No, on sanottava, että tämä pätkä oli l’Anglirua nautittavampi, mutta mikään ei ole verrattavissa tuohon hirviöön. Ajo-osuus virallisen nousun alkuun ei ole yhtä paha, eikä varsinainen nousukaan ole kovin vaikea. Kuitenkin myös tämä nousu on erityinen. Koko nousun aikana näin vain yhden yksinäisen vuohen. Itse nousu tuntui l'Anglirun ja Ventoux´n yhdistelmältä. Olin onnistunut ajoittamaan urakkani juuri oikein ja nyt saatoin nauttia kullanvärisen taivaan sävyttämästä maisemasta ja Espanjan lämmöstä leveä hymy kasvoillani.
Tiedot ja kartta
Pituus: 8,5 km
Nousu: 647 m
Jyrkkyys:keskimäärin 8,5 %, maksimi 16,2 %
Kartta: Ridewithgps
Jaa tämä juttu
