Josie Foutsilla ei ole aikaa rajoituksille. 29-vuotias ohiolainen aloitti kilpailun vasta kaksi vuotta sitten, ja hän on jo voittanut kaksi Yhdysvaltain mestaruutta rata-ajossa. Jokin aika sitten hän teki tunnin ennätyksen San Diego Velodromilla, mikä on jo itsessään vaikuttava saavutus, ja Josien tila tekee siitä suorastaan poikkeuksellisen. Hän syntyi ilman vasenta kättä.
Kaksi paralympialaispaikkaa tavoittelevaa urheilijaa tutustuu uuteen jarrutusmahdollisuuteen kekseliään yksipuolisen asennuksen avulla.
Josie näkee fysiologisen eroavaisuutensa voiman lähteenä. Se on kehittänyt hänen henkistä lujuuttaan ja opettanut hänet olemaan piittaamatta rajoista, joiden ansiosta hän on voinut nousta ennätyskirjoihin kärsimyksen kautta. Sen ansiosta hän tajusi, että monikaan asia ei pysty estämään häntä, kun hän pyrkii pääsemään Yhdysvaltain paralympialaisjoukkueeseen siirrettyihin 2021 Tokion olympialaisiin.
Hän ei tyydy entisiin saavutuksiinsa, vaan myöntää, että parantamisen varaa on vielä paljon. Varaa parantaa kuntoa, kerätä kokemusta ja nyt nerokkaan XTR- ja Dura-Ace-komponenttiyhdistelmän ansiosta hän voi kehittää myös pyörän hallinnan aivan uudelle tasolle.
Yksikätiselle pyöräilijälle kahden jarrun käyttäminen on ollut haastavaa. Vaikka jakajalla voi käyttää etu- ja takajarruja samalta puolelta, ratkaisussa on merkittäviä puutteita. Sen avulla ei voi käyttää etu- ja takajarrua itsenäisesti eikä niiden jarrutusvoimaa voi säätää erikseen. Hydraulijärjestelmässä tehon jakaminen 50/50 antaa vähemmän jarrutustehoa kuin yksittäinen jarru. Se on kömpelö järjestely, jossa yhdellä puristuksella käytetään koko tehoa.
Tässä kuvaan tulee Steven Wilke, pyöräilijäkollega ja paralympialaiskandidaatti, joka asuu Utahissa ja työskentelee Scott Bikesissä. Myös Steven ohjaa pyöränsä jarrutusta ja vaihtamista yhdellä kädellä. Hän tyytyi puutteelliseen jakajaratkaisuun, kunnes luopui siitä kokonaan, koska se tuntui turvattomalta. Hän siirtyi käyttämään vain Ultegra-etulevyjarrua, jonka pysäytysteho riitti kyllä, mutta hänen hallintansa ei ollut samalla tasolla kuin ajokavereilla, kun nämä pyyhälsivät Utahin kanjoneissa yli 80 kilometrin tuntivauhdilla.
"Minusta on ihanaa laskeutua huippunopeudella enkä koskaan anna kyvyn käyttää vain yhtä jarrua toimia esteenä", hän selittää. "Mutta äskettäin on sattunut kaikenlaista – peura hyppäsi eteen ja lukitsin etukiekon, kun kolhaisin sen kylkeä – mikä sai minut tajuamaan, että minun on löydettävä tähän ratkaisu."
Se ratkaisu osoittautui niin yksinkertaiseksi, että se löytyi Scottin päämajan varaosalaarista. Hän otti tavallisen XTR-jarruvivun ja käänsi sen ylösalaisin, jolloin se asettui sopivasti tavallisesti asennetun Dura-Ace STI -kaksoisohjausvivun sisäpuolelle. Alaotteella käsi lepäsi TOGS-kahvassa täydellisessä paikassa: se tuki kättä, kun keski- ja etusormi yltivät vipuihin. Voilá. Hän pystyi käyttämään ja moduloimaan etu- ja takalevyjarrua erikseen.
Yksikätisen polkupyörän hallinnan mullistamiseen tarvittiin vain hieman mielikuvitusta.
Sovitusmahdollisuudet eivät jää vain jarruttamiseen. Mielikuvituksen ja nokkeluuden avulla sopeutuvat ajajat ovat pystyneet laajentamaan vaihtoehdon myös yksikätiseen vaihtamiseen. Shimano Di2 -järjestelmän Synchro Shift -ohjelmoinnin avulla 11-vaihteisten Di2-järjestelmien 22 vaihdeyhdistelmää voi käyttää yhdellä kädellä: ajaja voi hallita kaikkea yhdellä vaihtajalla. Tämä toiminto on helppo sovittaa oikea- tai vasenkätisille ajajille urheilijan tarpeiden mukaan. Josien ohjaimet ovat pyörän oikealla puolella aivan kuten Stevenillä.
"Tää on siistii!", Josie huudahti nähdessään Di2-vaihtamisen ja kaksoisjarrutuksen yhdistelmän ja hän kävi mahdollisuuksia läpi mielessään. Jos hän pystyy käyttämään jarruja itsenäisesti, hän pystyy ajamaan lähemmäksi kaarretta ennen hidastamista. Pitää pystyä jarruttamaan kovaa, jotta voi ajaa kovaa, kuten sanonta menee, ja Josie tietää sen täysin. Onhan hän kilpa-ajaja, joten hän ajattelee jatkuvasti vauhtia. Juuri vauhti auttaa häntä, kun hän rynnäköi kohti paralympialaistavoitteitaan ja niiden tuolle puolen.
Jaa tämä juttu
