Takaisin Lue lisää Shimanosta

Näin voit ikuistaa ja kertoa ajotarinasi upeiden valokuvien avulla

Tällä seikkailupyöräilyn kaudella näkee usein pyöräilijöitä, joilla on kamera olkapäällään, jotta he voivat kuvata ajonsa (tai osia siitä) millä tahansa tavalla. Kun tulee aika esitellä ajokuvia, siihen liittyy usein vastuuvapauslauseke: "Nämä valokuvat eivät tee sille oikeutta." Valokuvien tai videoiden tekeminen niin, että ne kuvastavat tiettyjä tapahtumia ajon ajalta, on mukaansatempaavaa. Kaikkien elämäntaitojen tavoin sekin vaatii harjoittelua ja toistoa. Olitpa kameraa kantava pyöräilijä tai puhdasverinen pyöräilijä, joka välttelee vaivalloisten varusteiden kuljettamista, tiettyjen temppujen avulla voit varmistaa, että ottamasi valokuvat kuvastavat näkemääsi ja tuntojasi kyseisellä hetkellä.

Valokuvaamisen teorian ja tekniikan mustaan aukkoon on helppo imeytyä. Niinpä keskitymme yleisiin elementteihin, jotka auttavat kiinnostavien kuvien ottamisessa pintatasolla: valotus ja valaistus, raamitus ja sommittelu, tarinankerronta ja muokkaus.

 

Valotus ja valaistus

 

Palataanpa lausahdukseen ”Nämä valokuvat eivät tee sille oikeutta”. Useimmiten tässä on kyse valotuksesta, joka ei välttämättä välitä tunnetta, joka jäi pois kuvaa otettaessa. Erilaisia ratkaisuja valokuvan ulkoasussa on vaikea kutsua virheiksi, koska ne ovat makuasioita. Jos valokuvan kuitenkin haluaa näyttävän tosielämältä, oikea valotus on tärkeimmässä osassa tunteen ja tunnelman välittämisessä, kun jaat kuvasi kavereille.

Auringonnousun ja -laskun valokuvat ovat mainio tilaisuus leikitellä valotuksella. Kuvittele horisonttiin jatkuvia hattarapilviä, joissa on oransseja ja laventelinvärisiä kerroksia. Jotta saat ikuistettua hetken, haluat säätää valotusaikaa. Nämä ovat "suuren kontrastin" maisemia, joissa kirkkaimmat vaaleat ja pimeimmät tummat ovat kaukana toisistaan valotusarvoltaan. Mutta rajoitetaan vähän teknistä termistöä.

 

IPhone-valokuvauksen, TikTokin, Instagramin ja automaattitilojen aikakausi on normalisoinut valokuvat, joissa "näkee kaiken". Jos maisema on auringonnousu ja siinä näkee maan ja taivaan, jokin on ehkä mennyt pieleen. Vaikka nämä asiat näkee selkeästi paljaalla silmällä, aivot eivät näe niitä samoin. Aivot karsivat turhia yksityiskohtia. Sen voi nähdä ikään kuin vitsin selittämisenä. Osa asioista on sanottava ääneen, mutta muista vain vihjaillaan. Jokaisen yksityiskohdan tarvitsee harvoin erottua valokuvassa. Anna kiinnostuksenkohteesi erottua taustasta ja anna kaiken muun häipyä syviin sävyihin ja varjoihin. IPhone-käyttäjä voi napauttaa ja pitää taivaalla, jolloin valotus säädetään taivaan kirkkauden mukaan. Mikäli käytössä on täysikokoinen kamerarunko, aseta valotus taivaalle ja anna muun jäädä syrjään.

Valotus on pidettävä yksinkertaisena tai tähän menee koko päivä. Varjot ovat ystäviäsi lähes aina. Varjot lisäävät syvyyttä kuvauskohteeseen. Ne voivat myös lisätä sommittelun kiinnostavuutta. Pyöräilijät eivät yleensä raahaa mukanaan valosarjaa, joten aurinko on yleensä tärkein valonlähde. Kun sää on aurinkoinen tai pilviä on hajanaisesti, aseta aurinko noin 45 asteen kulmaan kohteesta, otitpa muoto- tai toimintakuvaa, ja kuvien pitäisi yleensä olla melko imarteleva. Se vaatii vähän säätämistä, mutta tätä sääntöä on helppo hyödyntää. Voit myös leikitellä kohteen taustavalaisulla, jos kuvaat kavereita ajon aikana. Voit saada monenlaisia kiinnostavia kuvia tekemällä kokeita tällä idealla, kunnes siitä tulee tapa.

Keskustelunaiheita on vielä paljon, mutta tämä toimii pikaopastuksena tapoihin ottaa kiinnostavia kuvia iPhonella tai kameralla. Koska useimmat ajavat yleensä keskipäivällä, tämä osuus kirjoitettiin sitä varten. Ei kuitenkaan unohdeta itsestään selvyyttä: kultainen hetki on paras ystäväsi.

 

Raamitus ja sommittelu

 

Jos valokuvaus nähdään kielen oppimisena, valotus on oikeinkirjoituksen opettelua. Raamitus ja sommittelu ovat lauseiden muodostamista. Se, mitä päätät sisällyttää raamiin ja kulma, josta kuva otetaan, vaikuttavat valtavasti valokuvan vastaanottoon.

Ensimmäinen neuvo kuvan raamituksessa niin aloittelijalle kuin asiantuntijalle on tämä: MENE LÄHELLE! Kun sinusta tuntuu, että olet jo aika lähellä, mene vielä lähemmäksi. Siten saadaan huikeita kuvia. Muistele, kun ajoit viimeksi tosi paahteessa. Mitä tulee mieleen? Hiki, punertavat kasvot, höyry, polttava aurinko, iholle kaadettu kristallinkirkas vesi. Sisällytä vain elementtejä, jotka kertovat valokuvan tarinan. Jätä kaikki muu pois.

 

Juuri kun suosittelin lähelle menemistä, toisinaan on aivan yhtä tärkeää ottaa välimatkaa. Millainen maisema on? Kertooko maisema tarinan, joka pitää välittää katsojalle? Ota välimatkaa. Katso ruutuun, johon kuva rajautuu. Tarinan elementtien tulee alkaa ruudun yhdestä reunasta ja päätyä toiseen. Tähän liittyy nyansseja, kuten negatiivista tilaa ja muotokuvia. Yleinen idea on "täyttää ruutu" kiinnostavalla sisällöllä siten, että jokaista kuvan osaa käytetään tarkoituksenmukaisesti.

Sommittelussakin pitää pysytellä pikakurssituksessa. Se on ihan oma kurssinsa. Jyrkän nousun saa näyttämään jyrkältä laskeutumalla lähelle maan pintaan ja antamalla tien vallata ruutu tai näyttämällä kaltevuuden jyrkkyys sivuprofiilista kuvaamalla nousu sivulta. Jotta saat mutkittelevan tien näyttämään mutkittelevalta, yritä saada tien mutkia niin suureen osaan ruutualasta kuin vain voit. Älä mene liian alas, koska silloin tie latistuu ja menettää mutkansa. Pyri toimimaan tässä kohdassa mahdollisimman intuitiivisesti. Sommittelun pohtiminen liikaa voi johtaa hulluuteen, joten jos mikään ei tunnu toimivan, tavoittele yksinkertaisuutta.

 

Tarinankerronta

 

Kuvittele olleesi pyörän selässä koko päivän. Aloititte kaupungilta suositusta kahvilasta, kohtasit kaverit muutama kilometri myöhemmin, ajoitte ylös Mt. Tamalpaisia ja laskeuduitte sitten Stinson Beachille. Kun saavuitte rannalle, söitte lounasta ja jatkoitte lopulta etelään HWY 1 -maantietä ja lopulta päätitte ajomatkan ylittämällä Golden Gate -sillan. Mitä jos olisit ottanut vain kaksi valokuvaa koko retken aikana? Miten kertoisit tämän tarinan? Suurinta osaa tarinasta ei pysty kertomaan toimivasti. Siksi pitääkin pyrkiä hakemaan jonkinlainen muutos näkymään tai maisemaan, jotta ihmiset hahmottavat tarinasi alun, keskiosan ja lopun.

Toisinaan maisema on kirjaimellinen: sisätila, ulkomaisema, puita, ranta, keskipäivä, auringonlasku. Toisinaan kannattaa kiinnittää huomiota ajomatkan yksityiskohtiin. Renkaiden pumppaaminen, kahvittelu, lounastauko, laskeutuminen kohti kotia. Valokuvaus on tunnelähtöinen ilmaisukeino.

 

Usko tai älä, mutta järjestys jossa kuviasi katsotaan vaikuttaa katsojan tuntemuksiin, kun hän pääsee loppuun.Tämä kohta koskee vain kuvaajia, jotka ovat kiinnostuneet juuri tarinankerronnasta. Kaikkien valokuvausharrastajien ei tarvitse murehtia valokuvasarjan yhtenäisyyttä. 

 

Muokkaus

 

Muokkauksen kritisoinnissa ei ole juurikaan arvoa, koska se liittyy niin tiiviisti siihen, miten kuvaaja näkee maiseman. Tässä kohtaa tärkein neuvo on tämä: jos pyrit parantelemaan kuviasi muokkaamalla, ota alun perinkin jo parempi kuva. Ei haittaa, jos kuva ei ole ihan täydellinen. Siinä on yksi syy lisää lähteä uudestaan ajelulle ja kuvata lisää.

Muokkaaminen, jossa korjataan värejä ja poistetaan täpliä, ei siis valokuvien valinta, tulee tehdä samoin aikein kuin kaikki edellä mainittu. Pidä hauskaa, leiki sillä, tee hassuja juttuja, kunnes löydät mieluisan ulkoasun, jos pidät tästä puuhasta. Jos et halua viettää tuntikausia muokkaamiseen tuntikausien ajon ja kuvaamisen päälle, älä tee sitä.  

 

Ikuista ajomatka 

 

Valokuvaaminen on oikea taito ja se edellyttää jatkuvaa harjoittelua ja kokeilua. Tekniikka ei ole välttämättä helpottanut upean valokuvan ottamista, mutta sen ansiosta tavallinenkin ihminen voi harrastaa valokuvaamista. Koskapa luonnonvoimat vaikuttavat aina pyöräiltäessä, kuvaaminen on aina yhdistelmä tuuria ja aietta. Kaikkia muuttujia ei pysty koskaan hallitsemaan, mutta usein se onkin osa hauskuutta. Mikä tärkeintä, pidä hauskaa puuhastellessasi. Parhaat valokuvaajat pitävät hauskaa ja hyväksyvät sen, etteivät tiedä kaikkea, minkä ansiosta he saattavat kokeilla kaikenlaisia uusia ajatuksia ja ideoita. Kuvasitpa iPhonella tai kameralla, jonka sait joululahjaksi, paras tapa kehittää kuvaustaitoja on ottaa kuva, kun tuntuu tältä: "Tästä tulisi hieno valokuva." Lähde nyt ottamaan rajuja kuvia.

Share this article

Related Stories