Sivutuuli voi hajottaa koko pelotonin ja hyvin treenatun tiimin sekunneissa. Se voi maksaa kilpailijalle useita minuutteja per etappi, ja se voi tehdä tyhjäksi toiveet hyvästä sijoituksesta. Mutta sivutuulta voi myös oppia käyttämään hyväkseen. Tule mukaamme Flanderiin, kun etsimme ratkaisuja sivutuulikysymyksiin.
Löydä paikkasi echelonissa (eli sivutuulimuodostelmassa)
Sivutuuliajo on yksi pyöräilyn vaikeimmin hallittavista osa-alueista. Mäkien nousuun tai joukkosprintissä mukanaoloon verrattuna siihen liittyy enemmän ennalta-arvaamattomia piirteitä. Tuulen ja tien lukeminen sekä sääntöjen ja parhaiden ajotekniikoiden tuntemus voi auttaa ajajaa selviytymään, menestymään ja saavuttamaan kenties yllättäviäkin tuloksia.
Jokaisen pyöräilykauden tapahtumiin sisältyy harmittomilta vaikuttavia Grand Tour -tyyppisiä siirtymäetappeja. Ne ajetaan useimmiten tasamaalla ja tarkoituksena niissä on siirtyä yhdeltä etappiosiolta toiselle. Reitti kulkee yleensä leveitä, viivasuoria, kilometrien pituisia paikallisteitä pitkin. Järjestäjät peukuttavat aina kunnollisten tuuliolojen puolesta.
Tämä johtuu siitä, että kilpailijat, jotka pyrkivät pysymään kiinni edessä ajavan pyörän peesissä, voivat tarjota kisakatsojille yhden kilpailun jännittävimmistä ohjelmanumeroista. Itse kilpailijoille kokemus voi kylläkin olla hermoja raastava. Brecht Dhaene, ex-ammattipyöräilijä ja Team Bataian nykyinen maantiekapteeni, selittää: ”Useimmat ajajat pelkäävät echelonien tai sivutuulimuodostelmien syntymistä, koska jos et pääse ryhmässä sopivaan väliin, saatat menettää paljon aikaa yrittäessäsi saada kiinni edellä menevää ryhmää. Tiimin jäsenenä voit kuitenkin tehdä kilpailusta kovaa ja laittaa vastustajia hankalaan asemaan, jos tiedät mitä pitää tehdä.”
Lennä kuin ”flandrien”
”Jotkut kansallisuudet näyttävät olevan tässä hyvin erityisessä taktiikkapelissä toisia parempia. Polkuwattien tuottamiseksi tarvitaan iso moottori, paljon itseluottamusta, eikä pyöränkäsittelytaidoistakaan ole haittaa. Belgialaiset ja hollantilaiset junioriajajat kasvavat taistelemalla tuulta vastaan tasamaaympäristöissä, joten ei ole yllätys, että kun tuuliasia nousee tärkeäksi tekijäksi, suurimmat ajajanimet tulevat sieltä tai Iso-Britanniasta, tai he ovat aitoja flandrieneita, kuten Stefan Küng tai Nils Politt.”
Perehdymme Dhaenen ja kumppaneiden kanssa syvällisemmin tietoon, psyykkauspuoleen ja varusteisiin liittyviin tekijöihin, joita hyödyntämällä pyöräilijät voivat kehittyä tällaisissa haastavissa oloissa. Gentiläiseen huippupyöräkauppaan yhdistetty Bataia-tiimi on yksi alan kovimmista nimistä. Älä anna tunnuslauseen hämätä: Kyllä, he ovat enimmäkseen täällä vain juhlimassa – ”Only here for the party” – mutta samalla he asettavat kilpakumppaninsa koville, varsinkin tiiminä tuulta vastaan taistellessaan. Heillä on paljon ajokokemusta kovista vastatuulistaan tunnetulta Belgian De Moerenin alueelta, ja he tietävät, mitä tehdä, kun Pohjanmereltä nousevat puuskat puhaltavat yli tyhjän ja tasaisten peltomaisemien, jotka tarjoavat vain vähän suojaa.
Lähtöviivalta alkaen
Kaikki alkaa siitä, että löydetään kilpa-ajoon sopiva tieosuus, jossa tuuli käy hieman sivusta ja takaa. ”Tällä tavalla voidaan todella saavuttaa merkittäviä nopeuksia. Vielä parempi olisi löytää belgialaistyyppinen suora tie, jonka varrella ei ole puita, taloja tai edes maissipeltoa”, Brecht sanoo. ”Haemme ympäristöä, jossa tuuli pääsee puhaltamaan sopivasta kulmasta mahdollisimman yhtäjaksoisesti. Tuulelta on pyrittävä pysymään suojassa piiloutumalla edessä ajavan taakse ja muodostamalla saksalaisten ”Windschatten”-nimellä kutsuma suojausjärjestely. Pyri sijoittumaan ryhmässä kello neljän tai kahdeksan asemaan päästäksesi edessä ajavan perään.”
”Tästä se hauskuus alkaa. Voit toivoa, että muut ajajat ryhmittyvät tien reunaan tuulen suunnassa tehden näin mahdollisimman paljon tilaa muille asettua väliin.” Juuri tällaisessa tilanteessa kuvaan tulevat mukaan tiimi- ja kilpailutaktiikat. Niitä olemme nähneet aiemmilla Tour de France -etapeilla, esimerkiksi vuonna 2021 etapilla 12. Sprintterit, kuten Cavendish ja Bouhanni, ajattelivat, että he pystyisivät Nîmesin mäkietapilla hyödyntämään suuria voimaresurssejaan.
”Eteläinen Mistral-tuuli sotki kuitenkin asioita niin, että jopa Tourin voittaja Tadej Pogačar tarvitsi tiimikollegoidensa apua päivän aikana. Taistelu suojaisasta paikasta vaatii isoiltakin kavereilta paljon vaivannäköä. Kokeneet ajajat tietävät, että heidän on heti startista lähtien pysyttävä tilanteen tasalla ja havaittava jokainen pelotonissa tapahtuva murtuma. Kun menetät suojauksen ja altistut sivutuulelle, et todennäköisesti enää pääse takaisin pääryhmään.”
Myös välinevalinnoilla on suuri merkitys. ”Useimmilla ajajilla oli tapana valita enintään 35 mm:n kiekot", Brecht sanoo. ”Uusimman sukupolven ULTEGRA- ja DURA-ACE-kiekot ovat kuitenkin aerodynaamisesti niin hyviä, että valitsisin C50 (50 mm) -version.
Korkeampi vanneprofiili voi todella auttaa saavuttamaan suurempia nopeuksia. Kerran minulla oli kilpailussa lasissa 70 km/h ja ne muutamat lisämillimetrit veivät tuolla hetkellä tosi pitkälle. Muista myös ratasvaihtoehdot: 52-hampainen eturatas ei ole riittävä. Valitsisin suurempien nopeuksien saavuttamiseksi ainakin 54-hampaisen. Viimeinen pro-vinkkini olisi käyttää sen viimeisen marginaalihyödyn saavuttamiseksi aerokypärää.”
Kovaa peliä
Sivutuulessa menestyvät tiimit pelaavat mielellään kovaa eivätkä jätä kilpailijoille juuri mitään suojaa. Näin saa alkunsa sivutuulimuodostelma eli echelon (alunp. ransk. ”tikkaan piena”). Joissain tapauksissa voi jopa olla järkevää muodostaa oma pieni echelon.
”Tämä siksi, että ainoa tapa pysyä perässä sivutuulessa ajettaessa on vaihtaa etuajoasemaa mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti", Brecht sanoo. Ihannetapauksessa sopiva ajonopeus asettuu hieman korkeammalle kuin mitä kaikki mukana olevat pystyvät ylläpitämään, ja etumaisena ajava vaihtaa sijaintia muutamassa sekunnissa vetäytymällä tasaisesti sivulle tuuleen ja pudottautumalla taaksepäin ryhmässä. Sivutuulimuodostelman ihannekoko on noin 14 ajajaa. Tällä tavalla koko ryhmä voi pitää nopeutta yllä ja jokainen yksilö altistuu tuulelle vain hetkeksi.
Kaveriporukan kanssa liikkeellä oltaessa toisten peesissä ajaminen ei ole liian vaikeaa. Hankalinta on se, että yleensä koko tien leveys ei valitettavasti ole käytettävissä. Tarkoituksena on ylläpitää mahdollisimman sujuvaa kadenssia ottamalla etumatkaa, mutta lisäämättä nopeutta tai yrittämättä demonstroida voimaresurssejaan. Lyhyen vedon jälkeen ajaja palaa echelonin takaosaan ja sovittaa ajonopeutensa viimeisen pyöräilijän mukaan päästäkseen takaisin peesiin.
”Jos haluat harjoitella tätä varten, suosittelen osallistumaan echeloneistaan tunnettuihin kilpailuihin, ja reitit on tutkittava yksityiskohtaisesti”, Brecht lisää. ”Älä luota vain tiekirjaan vaan keskustele muiden ajajien kanssa tai tutki reittiä ja selvitä, missä sivutuulipaikat sijaitsevat. Jos todella haluat omaksua pro-lähestymistavan, kiinnitä ohjainkannattimeen tai yläputkeen ”nuottilappu”, johon on merkitty nousujen ja mukulakiviosuuksien lisäksi myös mahdolliset sivutuulipaikat.
”Kilpailun aikana tilanteet voivat muuttua nopeasti riippuen siitä, kuka ajaa edempänä, minkälaisia aukkoja muodostuu ja mikä on kunkin ajajan yleisluokitusasema. Eli tilanne voi olla se, että yhdellä hetkellä edessäsi oleva kilpailija saattaa auttaa sinua ja seuraavalla hän voi jo yrittää pudottaa sinut matkasta.
Peukalosääntönä on olla näinä hetkinä etujoukossa mahdollisimman monen oman tiimin kuskin kanssa. Ihannetapauksessa voisit jopa pystyä hyödyntämään sivutuulelle altistavaa suoraa asemasi varmistamiseksi. Muistan, kun Bretagnessa ajettavan Kreiz Breizh Elites -kilpailun eräällä etapilla hyödynsimme kapealla tiellä ollutta lyhyttä nousua lähestyessämme kohtaa, jossa halusimme painaa täysillä.”
Brecht jatkaa: ”Kokoonnuimme yhteen ennen nousun alkua ja ajoimme sen sitten mahdollisimman hitaasti. Kun pääsimme huipulle ja tie kaartoi oikealle, tiesimme, että siellä odottaisi sivutuuli ja pistimme kaiken peliin. Oli tosi mahtava tunne, kun tämä suunnitelma toimi ja takana olevat kilpailijat putosivat muodostelmasta.”
Voittajapuhallin
Toinen pahamaineinen esimerkki vintage-echelon-kilpailusta (Belgiassa ”waaierrijden”) on vuoden 2015 Gent-Wevelgem: 200 kilpailijaa lähti sinä päivänä matkaan ja vain 39 pääsi maaliin. Tuulen voimakkuus oli 10 m/s, puuskissa jopa 80 km/h. Tämän johdosta tasamaan keskinopeus jäi kaikilla ammattilaisnäkökulmasta katsottuna hävettävän alhaiseksi. Sinä päivänä kyse oli vain selviytymisestä.
Kunnollisia muodostelmia ei oikein päässyt syntymään, kun kilpailijat ottivat kontaktia toisiinsa yrittäessään pitää nopeutensa vakaana ja pyöränsä pystyssä. Bradley Wiggins putosi viimeiseen echeloniin ja hänen joukkuetoverinsa Geraint Thomas päätyi ojaan. Hän nousi, jatkoi matkaansa, löysi hyvän sijainnin ja päätyi lopulta palkintokorokkeelle. Belgialaiset katsojat äänestivät tämän yksittäisen kilpailun koko sen historian hienoimmaksi taisteluksi, mikä kertoo jännityksestä, jota sivutuulet voivat herättää pyöräilyn ystävissä.
Kaikki keinot käyttöön
Vuoden 2015 Gent-Wevelgem-kilpailun kovat tuulet ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka omaa kehoa, tietä ja tuulta voidaan käyttää hyödyksi kilpailun aikana. Käytettävissäsi on eri keinoja, joilla voit pakottaa perässäsi ajavia lähemmäs tien reunaa – tai saada heidät jopa kokonaan ulos. Tämä voi tietenkin toimia myös itseäsi vastaan. ”Jos näin tapahtuu, neuvoni on pysyä rauhallisena ja yrittää löytää suurin mahdollinen tuulelta suojaava selkä. Tällaisissa kilpailuissa ajajien asemat saattavat yhtäkkiä muuttua, joten älä luovuta, vaikka edessäsi ajava pyörä pääsisikin karkuun."
Sivutuulet ovat kaiken kaikkiaan kaoottisia – mutta mahtavia. Ne tuovat lisäulottuvuutta muuten niin ennustettaviin etappeihin. Riippuen siitä, minkälaisiin kilpailuihin mielit osallistua, tämän taidon hallitseminen voi olla todella hyödyllistä. Mahdollisuus hyödyntää tuulta, olitpa sitten irtirepäisyä yrittävässä tai suuremmassa ryhmässä, voi muuttaa tuloksiasi.
Seuraa Team Bataiaa ja sen kilpailuja Instagramissa.
Jaa tämä juttu
